Hoffren Viljo

Nimimerkki Polle


Kertomakirjallisuus

Hirvenkaatajat. Kirjayhtymä 1975

Muu tuotanto

Pakinoita, mukana myös antologioissa.

Tekstiote

Hirvien jäljet näkyivät taas selvästi vähässä lumessa. Emä haristi vasenta takasorkkaansa. Sillä oli varmasti jokin vika jalassaan. Ei se muutoin olisi niin harottanut. Vasa seurasi emäänsä perässä. Sonni kulki kymmenisen metriä sivussa. Se määräsi aina suunnan ja johdatti perhettään pitkin vaikeinta maastoa. Aukkopaikat se kiersi ja vain kerran erehtyi kulkemaan hetken matkaa pitkin polkua.

Koirat olivat seuranneet tiiviisti hirviä. Seisontahaukuilla oli tallattu lumi mustalle mullalle. Hirvet yrittivät karistaa koirat pois jaloistaan. Siinä oli hirvisonni tehnyt äkkihyökkäyksiä päin koiria, yrittänyt potkia kiusaajiaan. Kalle oli kerran nähnyt, miten iso sonni lennätti aloittelijapentua takasensa voimalla kymmeniä metrejä. Siitä hurtasta ei tullut hirvikoiraa. Se kaihtoi lehmääkin opetuksen saatuaan.

Ilma lämpeni ja pilvistyi. Syksyn hämärä oli selvä tosiasia. Kalle oli hikinen ja väsynyt. Kaikki paikat olivat märkinä. Vain himo isoon riistaan ja aloitetun ajon loppuun saattaminen pakottivat hänet jatkamaan. Luonto ei antanut periksi lopettaa kesken.

[Hirvenkaatajat. Kirjayhtymä 1975, s. 32-33]


27.05.2015