Hottola Reijo


Kertomakirjallisuus

Kaukasuksen kukka. Karisto 1986

Tekstiote

Entä voisiko suremaan jäädä muita kuin kotiväki? Ystäviä ja sukulaisia oli kyllä paljon, muttei niin läheisiä, että se olisi ratkaissut mitään. Tytöt… Juha ei ollut koskaan rakastunut, joten ketään ei jäänyt silläkään lailla suremaan. Toki naisväki kiinnosti Juhaa, mutta se oikea ei vain ollut tullut vielä eteen.

Kellon viisarit kulkivat raksutuksen tahtiin eteenpäin. Juha pohdiskeli yhä vain ratkaisuaan. Edut ja haitat olivat hänen mielestään tasoissa. Vaara olisi ehkä tuntemattomissa oloissa suurempi kuin nykyisessä tehtävässä, mutta jos muisti olla varovainen, saattoi selvitä yhtä hyvin. Rautaristi ei hänen arvioinnissaan painanut mitään, mutta pitkä loma – se ehkä lopuksi ratkaisi asian.

- Täällä Ahma, kuuleeko Karhu, kuuntelen.
- Karhu kuulee, kuuntelen.
- Onko Iso Karhu paikalla, kuuntelen.
- Iso Karhu, mitä asiaa?
- Täällä Ahma, olen valmis lähtemään.
- Hyvä on. Tulette aamulla kello 7.00 saamaan ohjeet.
- Selvä on. Loppu.

Päätöksen jälkeen Juhan olo helpottui. Se oli merkki siitä, että hän oli tehnyt oikean ratkaisun – hänen vaistonsa mukaan ainakin.

[Kaukasuksen kukka. Karisto 1986, s. 18-19]


Syntynyt

1937 Pertunmaa

Kuollut

1987 Polvijärvi

Asuinpaikka

Asunut Polvijärvellä

Kirjailijan teokset Vaara-kirjastot.fi:ssä
Kirjailija kohteena Vaara-kirjastot.fi:ssä
Artikkeliviitteitä Käkönen-tietokannassa


27.05.2015