Kaikkonen Helli


Kertomakirjallisuus

Kun sinikeijut tulivat. Valistus 1948

Suuren takojan alasimella. Kirjapaja 1949

Leikkisiskot : kesäinen kertomus. Kirjapaja 1950

Taivaan itäisellä portilla. Kirjapaja 1951

Urkulintu. Kirjapaja 1952

Urkulinnun laulupuu. Kirjapaja 1954

Juna kiitää ohi. Kuva ja sana 1958

Jumalan musta kukka. Kuva ja sana 1959

Päivä paistaa pilveen. Kuva ja sana 1960

Lujaksi taottu sydän. Ristin voitto 1964

Kirja äidille. Ristin voitto 1964

Mummelin muksut : lapsitarinoita. Ristin voitto 1968

Kivet. Päivä 1972

Runot

Kristallivirta : Helli Kaikkosen kauneimmat runot. (Toim. Irja Hakkarainen ja Erkki Kaikkonen) Ristin voitto 1974

Lasten- ja nuortenkirjat

Suvisiskot. Kuva ja sana 1952

Tornitalon Tuula : kertomus tytöille. (Kuv. Leena Puranen) WSOY 1956

Neljän Tuulan kerho : kertomus tytöille. Kuva ja sana 1958

Näytelmät

Ihmeellinen päivä : yksinäytöksinen näytelmä. Valistusjärjestöjen opintotoimikunta 1942

Muu tuotanto

Uskonnollista kirjallisuutta:

Iloa etsimässä : Suomen neitosille. (Agricola-seuran kinkeritraktaattisarja 7) Agricola-seura 1952

Tähtien värilyhdyt ym. esitystehtäviä lasten koulujuhliin. Kuva ja sana 1955

Tähkäpäitä : pomintoja ja mietteitä. Ristin voitto 1963

Valaistu polku : matkalla mietittyä. Ristin voitto 1966

Aamuruskon silmäripset : mietteitä matkaoppaaksi. Ristin voitto 1970

Arkipäivien kimallusta. (Kuv. Kalevi Pekkonen) Ristin Voitto 1972

Lisäksi suomennoksia.

Tekstiote

Puikkolan asemapäällikkö oli juuri palannut kesälomaltaan. Se olikin venynyt tavallista pitemmäksi, yli kahden kuukauden, koska lääkäri oli määrännyt hänelle kesäloman jatkoksi sairaslomaa kesäloman aikana sattuneen pahan vilustumisen vuoksi. Oli tullut liikaa rehkityksi kalastusretkellä, jolloin ilmakin oli sattunut muuttumaan kaikin puolin kurjaksi. Lääkäri oli pelännyt keuhkokuumeen vaaraa ja määrännyt hänelle kolmen viikon sairasloman. Hietanen oli itse ajatellut sitä tarpeettomaksi varovaisuudeksi. Mutta lääkäri oli sanonut, että nuo vanhan miehen vilustumiset eivät olleet niinkään vaarattomia.

Tuntui hiukan oudolta paneutua jälleen näihin arkisiin aherruksiin sen rauhan ja hiljaisuuden jälkeen, jota hän oli saanut nauttia lomansa aikana. Koko elämä esittäytyi nyt hänelle aivan uudessa valossa, sillä hän oli lomansa aikana kokenut muutakin kuin ruumiillisen tervehtymisen. Hän oli uudistunut myös sisäisesti. Siksipä kaikki, mitä hän nyt silmillään katseli, vaikutti jollakin salaperäisellä tavalla muuttuneelta.

[Kivet. Päivä 1972, s. 13]


27.05.2015