Rasti Annikki

Oik. Repo Annikki


Runot

Lumotut silmät. WSOY 1937

Tekstiote

SYKSY.

Aurinko jo viileni,
taivaan väri väsähti.
Tämä on syksy.
Puutarha, olet valmis.
Aurinkosatusi on lopussa,
odottelet valkoista unta.
Olet onnellinen, puutarha.
Ei ajatuksia, valintaa,
otat vain ja luovutat,
valmistaudut varmaan lepoon.

Tämä on syksy.
Onnellinen puutarha,
sinulle syksy lupaa levon.
Minulle, ihmiselle,
se sanelee toisia sanoja.
Ihmisen osa on ajatteleminen.
Ihmisen ase on voiman valitseminen.
Emmekä edes tiedä,
tuoko kuolemakaan levon.

SIIPIRIKKO.

Ei hän osaa elää.
Osanneeko kuolla.
Ei osannut edes syntyä,
sattui väärään vuosisataan.
Värjötellen hän kulkee,
säikkymys on silmissä,
pelon piirrot suupielissä.
Kukaan ei häneen katso,
kaikki kiertävät kaukaa ohi.
Hän on siipirikko.

[Lumotut silmät. WSOY 1937, s. 16-17, 40]


02.11.2015