Sormunen Eino Aukusti


Kertomakirjallisuus

Kuvia ja kertomuksia Raamatusta : alakansakouluja ja pyhäkouluja varten. (Yhdessä Signe Kanteleen kanssa) WSOY 1937

Näytelmät

Kuusi näytelmää. Lukudraamoiksi kirjoitettuja pienoisnäytelmiä. (Klemetti-kirjuri. Mataleenan virsi. Karjamaja. Maan ja kansan kevät. Syksyllä linnut vaikenevat. Isien perintö) 1966

Muu tuotanto

Eino Sormusen laaja tuotanto ulottuu 1910-luvulta 70-luvulle. Tuotanto käsittää pääasiassa uskonnollista kirjallisuutta.

Tekstiote

KARJAMAJARUNOUS

Ensimmäinen näytös

Sormulan suurtalon karjamaja. Pirtti jykevistä hirsistä katossa runsaasti käsityöpuita. Kaapissa puu. ja saviastioita. Uuni vanhanaikainen kiviuuni, tilava takka. Oven läheisyydessä vaatteiden ja astiain säilytystiloja. Peräseinällä karhukivääri.

Ennen esiripun nousemista lauletaan tai soitetaan Mikael Nybergin "Jäi toiset aamulla nukkumaan..."

SIKKE-Muorin ohjeiden mukaan Helinä, Pirkko ja muutamat kylän tytöt puhdistelevat puisia maitoastioita ja siivilöitä ja valelevat katajavedellä hinkkejä, tuoppeja ja kousia. Toiset tytöt koristelevat pihlajan ja koivun oksilla seiniä ja pöytää.

SIKKE: Oli hyvä, että te tytöt pääsitte auttamaan, kun kastajaisjuhla tänä kesänä sattui meidän karjamajamme osaksi. Sormulan vanha, sairauden ja murheen painama rouva ei enää vuosiin ole tullut tänne käymäänkään. Annin hennoille hartioille lankeaa suuri vastuu.

HELINÄ: Me veimme Lampelan ja Salmelan karjat vain hät'hätää karjamajoille ja kiirehdimme tänne auttamaan.

PIRKKO: Anni jäi tietysti Jyrkin kanssa paimentamaan ja tulee vasta lypsyaikaan. Hän on muutenkin ollut alakuloinen ja juuri nyt, hänen juhlapäivänään, piti karjankuljetuksessa sattua tuon onnettomuuden.

SIKKE: Vanhat tietäjät sanoivat, ettei sellainen ennusta hyvää. Pekka on yhä sitä Perjakkaa hoitelemassa. Miten se oikein tapahtui?

HELINÄ: Ainahan navetasta päässeet lehmät ja varsinkin hiehot kisoittelevat. Tällä kertaa kolmen talon suuret karjat kulkivat sovussa Kohisevan kosken sillalle. Mutta siinä syntyi nujakkaa, jota selvittelemään isäntä Laurikin ryhtyi koettaen taltuttaa möyrivää sonnia. Siinä ei kukaan huomannutkaan ennen kuin kuului Annin huuto, sillankaiteen rysähdys ja molskahdus, kun nuori Perjakka suistui aaltoihin.

PIRKKO: Rivakastihan nuori lehmä ui maihin. Mutta jollakin tavalla tuo tapahtuma hiljensi iloisen leikinlaskun. Kun nyt kasteluilta antaisi iloisen alun tämänkesäiselle elämälle karjamajoissa.

SIKKE: Muutamien tyttöjen pitäisi mennä koristelemaan aittoja, joissa on nukuttava. Pekka on saanut ohjeet tarjota runsaasti kestitystä, mutta pitää lujaa järjestystä. Tänne kuuluu tulevan pappilan nuori herra ja hänen vieraansa, mikä lie kansan elämää tutkivan tiedemiehen alku. Vanhoja tapoja ja lukuja pitäisi kuulemma noudattaa...

HELINÄ: Kyllähän Sikke-muori tuntee sekä vanhat pakanalliset että uudet kristilliset tavat.

SIKKE: Eniten pelkään, että Musta-Heikki vanha juopporatti, tulee ja pilaa kaikki.

PIRKKO: Onhan Pekka ennenkin kantanut hänet kauluksesta karjatarhaan.

[Kuusi näytelmää. (Karjamajan runous) Kuopio 1966, s. 106-107]


Syntynyt

1893 Tohmajärvi

Kuollut

1972 Kuopio

Ura

Yo Joensuun klassillinen lyseo 1915
Teologian tohtori Helsingin yliopisto 1933
Piispa


Kirjailijan teokset Vaara-kirjastot.fi:ssä
Kirjailija kohteena Vaara-kirjastot.fi:ssä
Artikkeliviitteitä Käkönen-tietokannassa

Piispa Sormusen kokoelma

02.11.2015