Turunen A. H.

Oik. Turunen Arvo Henrik


Kertomakirjallisuus

Kettu lennosta : tarinoita riistamailta ja kalavesiltä. Karisto 1959

Korven metso ja kutusiika : erätarinoita ja -tunnelmia. Karisto 1960

Tekstiote

Se perhe oli iloisin ja huolettomin kaikista taivaan kannen alla näkemistäni perheistä. Se käsitti emon ja kolme pentua, ja mikäli oravien keskuudessa isyydellä on jotain merkitystä, on sanottaa, että tässä tapauksessa isä oli lyönyt laimin huoltovelvollisuutensa. Äiti ja lapset sen sijaan olivat lujasti toisiinsa kiintyneet.

- Isä – ei oravaperheen, vaan meidän ihmislasten – oli jostakin syystä lähtenyt hiihtelemään metsään ja nähnyt oravan puikahtavan pesäaukosta sisään. Hänelle johtui mieleen, että tenavat ovat monen monta kertaa pyytäneet häntä hankkimaan metsästä heille elättioravan, joten hän päätti yrittää sellaisen vangitsemista. Kun hän oli siihen aikaan vielä notkea mies, päästi hän vain rukkaset kädestään ja alkoi hiljaa kiivetä oksantynkien varassa kelohonkaan, jonka lahossa sydämessä pesä sijaitsi. Päästyään pesäkolon ulottuville hän sulki äkisti kädellään pesäaukon ja jäi odottamaan toimenpiteen vaikutusta.

- Pesässä nousi aikamoinen kolina. Orava koetti päästä ulos työntämällä kättä pois aukolta, mutta kun ei siinä onnistunut, juoksenteli hädissään ympäri onttoa puun sisustaa. Isä odotti hetken, jolloin orava vähän rauhoittui, ja sitten hän levitti sormiaan aukon suulla. Nyt syöksyi orava ulos, mutta jäi kaulastaan isän sormien väliin! Toisella kädellä auttaen hän alkoi sulloa vastaan pyristelevää kurrea metsästystakkinsa suureen ulkotaskuun, mutta tästä ei tämä pitänyt ollenkaan, vaan pureutui kiinni sitä pitävään peukaloon. Manaten ja siunaten isä kuitenkin sai otuksen taskuun, pani läpän nappiin, ja sitten olikin aika puristella särkevää kättä ja tuumiskella oravan sisukasta itsepuolustusta.

[Kettu lennosta : tarinoita riistamailta ja kalavesiltä. Tarinasta Kurreperhe. Karisto 1959, s. 21-22.]


02.11.2015