Ylitalo Hannu


Kertomakirjallisuus

Pakotie. Kirjayhtymä 1966

Laatikko. Kirjayhtymä 1967

Saatanan suomalainen. Kirjayhtymä 1971

Ruotsalaisten maa. Kirjayhtymä 1972

Raukat menköhöt merten taa. Kirjayhtymä 1974

Muu tuotanto

Tuhkaa Intiasta. Kirjayhtymä 1969

Tekstiote

Iltapäivällä Raimo lähti pojan kanssa samoilemaan metsään. Anja jäi pesemään pojan vaatteita. Aluksi Raimo käveli hitaasti ja antoi pojan taapertaa vierellään, mutta sitten hän muisti notkossa virtaavan puron. Hän nosti pojan selkäänsä ja juoksi hevosta matkien polkua pitkin purolle, laski pojan maahan ja pysähtyi katsomaan vaahtoavana ryöppyävää puroa. Poika alkoi heitellä käpyjä ja risuja veteen ja juoksi sitten puron vartta niitä seuraten. Raimo otti puukon ja vuoleskeli vesimyllyn siivet lastun palasista, kiinnitti ne akseliin ja asetti myllyn kahden kiven väliin pyörimään.

- Tulepa kattomaan! hän huusi pojalle.
Poika juoksi, kompastui risuun ja alkoi itkeä tuhertaa, mutta kun hän näki vinhasti pyörivän väkkärän, hän alkoi hihkua: - Lentsikka, lentsikka!
- Ei se ole lentsikka, Raimo nauroi.
- Mikä se on?
- Se on vesimylly.
- Saanko minä sen?
- Ota vaan.

Poika otti vesimyllyn purosta, pyöritteli sitä aikansa käsissään ja lähti sitten taapertamaan Raimon perästä tielle. Päivä alkoi kallistua iltaan. Aurinko oli painunut mäntyjä kasvavan kumpareen taakse ja varjorinteellä alkoi ilma sinistyä.

[Raukat menköhöt merten taa, s. 68-69. Kirjayhtymä 1974]


02.11.2015