Nyman Matti


Lasten- ja nuortenkirjat

Takaa-ajo. Karas-sana 1995

Minusta

Kirjailijan ystävä Anri Kankare kertoo:

Matti Nyman kirjoitti romaaninsa "Takaa-ajo" vaihtoehdoksi monille katukielisille nuorten kirjoille. Kirja on vauhdikas, mukaansatempaava ja sisällöllisesti rikas. Kielen käyttö antaa lukijalle myönteisen mallin puhua, kirjoittaa ja ajatella suomen kielellä. Taustalla näkyy myös kirjoittajan uskonnollinen vakaumus.

Matti Nyman opetteli kirjoittamaan vasta eläkepäivinään, yli 50-vuotiaana - näin hän on itse asian ilmaissut. Hän luki kymmeniä nuorten romaaneja ja pyrki siten kartuttamaan tietoa ja näkemystä siitä, mitä nuoret haluavat lukea ja mitä heille on tarjolla.

Tunnen Matti Nymanin henkilönä, joka toimi työelämässä nuorisoasteen ammatillisessa oppilaitoksessa opettajana. Ammatillisten tietojen ja taitojen opettamisen ohella hän oppi tuntemaan lapsuudestaan irtiottoa tekeviä nykynuoria.

Matti Nymanin suhtautumisessa opetustehtävään oli ehkä kuvaavinta ja olennaisinta se, että hän halusi antaa koulutettavilleen vain parasta ja tuoreinta tulevan ajan hyötytietoa ja myös visioita. Toinen mieleeni jäänyt piirre: hän oli oppilaiden lähestyttävissä - eli ja oli eniten niille, jotka häntä tarvitsivat - myös silloin kun sukupolvien sukset menivät ristiin. Edellä siis lähtökohtia kirjoittamiselle.

Tie kirjailijaksi oli tuskainen: monia lähetettyjä käsikirjoituksia ja yhtä monta palautettua - kohteliaasti tosin. Matti kirjoitti kirjansa kymmeniä kertoja ja käytti apunaan monien asiantuntemusta. Lopulta syntyi esikoinen, joka julkaistiin. Matti itse ei siedä silmissään esikoisteostaan. Hän nimittää sitä tökeröksi.

"Takaa-ajo" on joka tapauksessa saavuttanut nuorten lukijoiden suosion. Kirjastoista sitä lainataan runsaasti. Voi sanoa että kirjalla on tilauksensa tässä ajassa.

Nykyisinkin Matti Nyman kirjoittaa, mutta ei sano mitä, vain sen, että työ jatkuu jos Luoja suo.

(1995)

Tekstiote

Virimaa ehti ajaa muutaman sata metriä Pitkänmäentietä, kun takaa alkoi kuulua sirenien hulinaa. Selvä. Takaa-ajo oli alkanut. Virimaa polkaisi kaasun pohjaan. Hän ehti nostaa nopeuden loivassa alamäessä lähes sataankolmeenkymmeneen, kun oli jo ryhdyttävä jarruttamaan. Edessä oli kaarre, sitten silta ja sitten risteys. Miten tämän auton ohjaus tuntuu niin veltolta? Tosin Virimaa ei ollut aikoihin ajanut Saabilla, mutta päästyään Porokylän suoralle hän unohti asian ja keskittyi ohittelemaan muita autoilijoita. Niitä olikin yllättävän runsaasti.

[Takaa-ajo. Karas-sana 1995, s. 69]


Syntynyt

1943 Ruskeala

Asuinpaikka

Nurmes

Perhesuhteet

Puoliso Kaija o.s. Karjunen. Lapset Mari s. 1968 , Juha s. 1972

Ura

Insinööri 1967
Ammattioppilaitosten opettajana 1969-93


Kirjailijan teokset Vaara-kirjastot.fi:ssä
Kirjailija kohteena Vaara-kirjastot.fi:ssä
Artikkeliviitteitä Käkönen-tietokannassa


24.06.2014