Immonen Mauno O.

Immonen Mauno Olavi


Kertomakirjallisuus

Metsästys Porkkasalolla : novelleja ja kertomuksia. Omakustanne 1996

Marjut. Omakustanne 1998

Ihmisiä erämaassa. Omakustanne 2005

Kaikki on turhaa auringon alla : kirjoituksiani viideltätoista vuodelta. Omakustanne 2010

Väljän taivaan alla : kirjoituksia. Omakustanne 2011

Tuuli puhaltaa mistä tahtoo. Omakustanne 2012

Pesemättömin käsin : pakinoita & tarinoita. Omakustanne 2012

Alastomia sanoja. Omakustanne 2013

Telluksen rikkaruohoja : Mauno Olavin satiireja. Omakustanne 2014

Kuuntele minua kirjani!. Omakustanne 2015

Muu tuotanto

Tietoteos:
Savottaperinnettä. Omakustanne 2013

Tekstejä päivä- ja aikakauslehtiin oman kuvituksen kera vuodesta 1979.

Minusta

Minut saa kirjoittamaan näyttämisen tarve. Koko ikäni olen tuntenut itseni kanssaihmisiäni huonommaksi. Kirjoittamalla olen yrittänyt näyttää muille, että kyllä minäkin pystyn johonkin.

Kirjani ovat lyhyttä proosaa. Kirjoistani ja lehtijutuistani olen saanut paljon myönteistä palautetta.

Kainuulaisista juuristani minä olen suorastaan ylpeä. Kirjoittajalle kieli on tärkein. Kainuulaisen sanavarasto on rikas.

Satiiri ja ironia kiinnostavat minua. Olen pyrkinyt itseäni kehittämään niiden taitajaksi. Erno Paasilinnan ja Pentti Haanpään tuotanto kiinnostaa.

Tekstiote

Sutjakan kuusipuun juurella äheltää jätkä kaatohommissa. Pokasahanterän sihkutus kuuluu huonosti lumisesta metsästä. Jätkän alaspäin laskettuun päähän patoutuu verta, kasvot punakoituvat. Hän on kääntänyt karvalakkinsa korvalliselle, että se pysyisi päässä. Lakkireuhkan puuhkat ovat kalkkaroituneet kuin savottahevosen mahanaluskarvoitus umpea ajettaessa. Sarkahousujen paikat polvissa ja persuuksissa kukkivat. Jaloissaan jätkällä on vanhat tallokkaat. Niiden ääreitä karkea lumi ja oksat ovat pöyhdyttäneet. Jalkineiden varret ovat ruskeahkoa parkkinahkaa. Niihin on repeillyt palkeenkieliä. Kirveen vitaisemia viiltohaavoja on virvellä kurottu vastakkain. Tallokkaiden varsien suuremmeillä on estetty lumen valuminen jalkineiden sisälle. Jätkän sarkalyyssin selkämykseen on varissut lunta. Se on nätäytynyt ja jäänyt kiinni. Pusakan helman alta näkyy kotikutoisen villapaidan käpristynyt helmus. Sileäksi kulunut tuppiroska riippuu miehen vyöllä. Puukon kärki on jyrsinyt rei'än tuppeen. Tai olisiko se tehty? Sieltä valui leivänmurut murokkoon. Jätkän käsineet ovat omantekoiset, nahasta virvellä ommellut rukkaset. Peukalotappien kämmenen puolella kiiltävät niitit. Rukkasten sisällä pidetään villalangasta kudottuja vanttuita. Niiden suihin on virkattu punainen reunus, joka on taipunut ulos päin.

[Metsästys Porkkasalolla ja muita erä- ja savottanovelleja. Omakustanne 1996, s. 84 novellista Monen ässän mies]


"Tietoa kannattaa hankkia
niin kauan kuin
peukalo liikkuu"


Syntynyt

1934 Sotkamo

Asuinpaikka

Nurmes vuodesta 1971

Perhesuhteet

Naimisissa. Vaimo Meeri Onerva o.s Kähkönen. Lapset: Tuija Helinä ja Ari Tapio

Meriitit

Kotiseututyötä n. 20 vuotta Nurmes-seurassa

Ura

Kiertokoulu, kansakoulu, kansanopisto, kansankorkeakoulu, metsäkoulu

Metsäteknikko 1960

Joensuun puutalousopistosta
metsätalousinsinööriksi 1988


Kirjailijan teokset Vaara-kirjastot.fi:ssä
Kirjailija kohteena Vaara-kirjastot.fi:ssä
Artikkeliviitteitä Käkönen-tietokannassa


02.10.2014