Tyyskä Raimo Olavi


Kertomakirjallisuus

Kalliit valheet. Omakustanne 2003

Kulissit. Omakustanne 2006

Jäärä. Omakustanne 2008

Punainen enkeli. Omakustanne 2010

Kotkan poikii. Omakustanne 2013

Ohranan uhrit. Omakustanne 2016

Tekstit kokoomateoksissa

Kuusikko : Marrasryhmän antologia. Ukri 2005

Toinen. Ukri 2005

Kielen kärjessä : Ukri 1956-2006. (Toim. Kari Tahvanainen) Ukri 2006

Lastuja. (Toim. Kanerva Tuominen) Ukri 2011

Tuottavuusloikka : Ukri ry:n 60-vuotisjuhla-antologia. (Toim. Jussi Hyvärinen). Ukri 2016

Muu tuotanto

Lehtiartikkeleita

Minusta

Olen yrittäjäeläkkeellä oleva maalari. Työssäni olen ollut paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Siten olen oppinut huomaamaan ihmisten erilaisuuden. Kirjoittaessani pyrin antamaan ajankuvan tapahtumista kertomalla niistä rohkeasti ja höystämällä niitä hiukan fiktiivisesti lukijoita kiinnostaviksi. Kirjoitan puhekielellä sivistyssanoja välttäen. Jos osaisin, kirjoittaisin murteella. Olen kuitenkin asunut elämäni aikana usealla paikkakunnalla, joten en pysty käyttämään sujuvasti mitään murretta.

Kirjoittamisessani kuvaan tapahtumia maamme hiljaisten ja vähäosaisten näkökulmasta. Uskon kirjoittamieni romaanien kiinnostavan tavallisia ihmisiä.

Tekstiote

Siinä sitä käveltiin siltaa pitkin mitään puhumatta. Järven pinta oli tyyni. Rietin rinnassa myllersi melkoinen myrsky ja jännitys. Käveltiin satamaan päin.

- Tuo päätyseinä on puoliksi minun maalaama, näytti Rieti kuusikerroksisen talon seinää.
- Olit siis toinen miehistä jotka riippuivat siinä telineessä. Näin teidän maalaamassa tuota seinää. Miten sinä uskalsit?
- Köydet olivat vahvat ja kaveri on huippu ammattimies.

Rieti arveli tehneensä kauniiseen seuralaiseensa vaikutuksen ja varmuudeksi kampasi vielä vaaleat hiuksensa järjestykseen.

Paluumatkalla oltiin taas Kasinonsillalla.
- Kävellään vielä Takasaarelle. Minä käyn siellä joskus lenkillä, ehdotti Rieti.
- Tarkoitat Suolosaarta?
- Sitä juuri. Harvoin kuulee saarta kutsuttavan sen oikealla nimellä. Minä olen pikkupoikana asunut siellä Pohjola-nimisessä huvilassa.
- Tiedän Pohjolan, se on heti vasemmalla. Suoraan sillan edessä oleva pieni Kalliolinna on minusta kaikkein kaunein. Olemme käyneet serkkuni kanssa täällä kävelemässä. Kaunista ja rauhallista täällä on.
- Olen kanssasi samaa mieltä. Saarella asuessani en sen maisemia ajatellut. Mielessäni on kylmät huoneet, joihin vuokralautakunta perheemme määräsi. Huvilat on rakennettu kylpylävieraiden kesäkäyttöön. Veljeni kanssa hommattiin kamiinaan puita kaupungin puistoista saarelle ajetuista risukasoista. Se ei kestänyt lämpimänä kuin tunnin. Pakkasaamuisin oli vesisanko keittiössä jäässä. Mutta kesällä oli saarella hyvä asua.

[Jäärä. Omakustanne 2008, s. 47]


"Periaatteet syövät joskus miestä, mutta mies ei syö periaatteitaan."

Syntynyt

1937 Kotka

Asuinpaikka

Joensuu vuodesta 2000

Perhesuhteet

Vaimo Irene

Ura

Maalari, yksityisyrittäjä, eläkeläinen


Kirjailijan teokset Vaara-kirjastot.fi:ssä
Kirjailija kohteena Vaara-kirjastot.fi:ssä
Artikkeliviitteitä Käkönen-tietokannassa


02.11.2015