Ruohonen Pentti

Nimim. Ripa, Puskuri, Jussi Puskuri, Juhaninpoika


Kertomakirjallisuus

Sodan sankareja. (13-vuotiaana käsin kirjoitettu ja kuvitettu, ei painettu) 1947

Onneton tunari : valikoima Pieksämäen lehdessä 1964-75 julkaistuista Juhaninpojan Juolahti mieleen -lauantaipakinoista. (Kirjoitettu Juhaninpoika-nimellä) Pieksämäen lehti 1975

Vain pieni kansanlaulu : romaani. WSOY 1980

Säästeliäästi : pakinoita. Etelä-Savon säästöpankki 1989

Maailman napa : pakinoita. (Kirjoitettu Juhaninpoika-nimellä) Pieksämäen lehti 1989

Orpopojan "valssit" : biografinen potpuri poimittuna pakinoitsijan pöytälaatikosta. Lions Club Pieksämäki 2001

Näytelmät

Tuolta puolen ylähäisen maan : kirkkodraama. Pieksämäen maaseurakunta 2003

Muu tuotanto

Runsaasti yhteisöjen ja yritysten historiikkeja

Elämäkertateoksia:

Jepen tarina. Lehtisepät 1977
Keijo Liinamaa : sovinnon mies. WSOY 1981
Vuorten vanhus - Timo Töyrylä : elämäkerta - antologia. Lehtisepät 1985
Brahean Kriivari : Annikki Turunen in memoriam. A. Turusen perikunta 1999

Toimittanut teokset:

Putkinotkosta sydänmaalle : Mikkelin läänin lukemisto. Mikkelin läänin maakuntaliitto 1983

Punkaharjulta Päijänteelle : Mikkelin läänin historian lukemisto. Mikkelin läänin maakuntaliitto 1986

Heinolasta Heinävedelle : Mikkelin läänin kuntakirja. Mikkelin läänin maakuntaliitto 1989

Minusta

Kätkäläisen isä kirjailija Simo Hämäläinen on kuvaillut joulupäivänä 75 vuotta täyttävää Pentti Ruohosta kirjoittamisen moniottelijaksi. Kuvaus osuu kohdalleen, sillä Ruohonen on kirjoittanut lähes koko ikänsä. Ensimmäinen kirja syntyi 13-vuotiaana ruutupaperille. Ruohonen kirjoitti ja piirsi siihen kuvauksia sodasta ja sen sankareista. Kirjan nimeksi hän laittoi Sodan Sankareja.

- Siihen aikaan äidinkielen tunneilla ei oltu kovin hartaasti, hän naurahtaa kielioppivirheelleen. Kirjan lisäksi Ruohonen toimitti ja piirsi lapsuudessaan omaa Perhelehteä 1940-luvun alkupuolella.

Tähän mennessä Ruohoselta on ilmestynyt 30 kirjaa ja valtava määrä pakinoita. Hän on ollut Pieksämäen Lehden vakituinen pakinoitsija jo vuodesta 1963 lähtien. Hänelle on myönnetty Pieksämäen Lehden Antti-patsas paikallislehden ja paikalliskulttuurin edistämisestä.

- Kasvatusäitini oli äitini sisko Annikki Turunen, joka kirjoitti kahdeksan romaania. Sieltä minä olen geenini saanut. Geenit ovat jatkuneet pojalleni Pertti Ruohoselle, joka toimii Savon Sanomissa uutispäällikkönä. Kirjoittaminen on tauti monien tautien joukossa.

Ruohonen teki toimittajan työtä 1950-luvun alkupuolella, jolloin hän oli uutistoimittajana ja toimitussihteerinä Radio Tiedossa. Kirjailijaksi hän katsoo tulleensa vuonna 1974, kun Pieksämäen Lehti kokosi hänen pakinansa kirjaksi, jonka nimeksi laitettiin Onneton Tunari.

- En ole romaanikirjailija, vaan enemmän historiikkien, elämäkertojen ja lyhyen proosan tekijä.
Ruohonen kertoo, että suuritöisin kirjoitustehtävä on ollut 1980-luvulla ilmestynyt Mikkelin läänin lukemistosarja. Kolmen osan kirjoittamiseen meni yhdeksän vuotta. Vuonna 1980 häneltä ilmestyi yhteensä viisi kirjaa.
- Elämäkerroista antoisin oli kirjoittaa 1981 ilmestynyt Keijo Liinamaan elämäkerta.

Ruohonen sanoo, että vaikka ikää on taulussa 75 vuotta, niin kynä vielä kulkee.
- Aion kirjoittaa niin kauan kuin se kynä pysyy vielä käsissä.
Ruohonen muistuttaa ihmisiä siitä, että heidän pitäisi tallentaa omaa elämäkertaansa. Vaikka sitä ei julkaistaisi kirjaksi asti, on se tärkeää tietoa lapsille ja lastenlapsille. Ruohosen mukaan jokaisen elämä on kirjoittamisen arvoinen.

(75-vuotishaastattelu Pieksämäen lehdessä 22.12.2006 / kirj. Jari Valanta)

Tekstiote

MUASSA MUAN TAVALLA

Minä sitä käväsin isossa mualimassa Mikkelissä. Kun tuli näläkä, niin hinasin Anna-Sivijän sinne ruokalaan. Restorankiksi ne sitä tuntu nimittelevän. Kinasteluksi mäni nuijen kanssa. Joku valakonauhallinen pisti nenän alle lappusa. Siinä sanottiin mittee saesi sinä päevänä syyvä. Muutaki suatto suaha jos tiesi mitä.

Mistee perkeleestä sitä meikäläenen tajuvaa, jotta t o m e t e s a v o i e on juustoa. Ja että t a r t a r a l a r u s s e on puahtoleivän pötkäle ja nuamioitu lehmänlihalla. Ja että p u i l l a p a i s e on jonniinnäköstä kalakeittova. Ja että s a t a r ä n t t i on sonninseläkettä. Kirjasin nuo nimet ylös, jotta suan suvulle kehuva. Mutta niistä juotavista ei muuta tolokkua suanu kun maejon ja koskenkorvan. Anna-Sivijä sano jotta kaks maetoo. Silläkö se näläkö mihinkä hävviis!

Minnuu rupesi risommaan se tärkeen näkönen ämmä sen kynäsä kanssa. Se suomensi koko ajan niitä risuaetaruokijaan. Se oli piättäny uottoo, mittee se ukko tilovvaa. Minä tilasin alakajaisiksi lyökkitölstötöstä rieskan kanssa ja sen piälle miähnävoeta. Ja maejosta minä sanon jotta se pittää olla hiesmaitoo. Se muija puri kynneesä puolivälliin ja kurkki silimillään missee oesi keittokirja tae turistin tulukki. Ei sillä väläkkyny, että nyt himotti Toropaesen väkkee sipulkeitto ja mujjeen ja matikan mätilöestä sotkettu leivänsärvin.

Kun siinä tuntu mänevän kynä kokonnaan murusiksi, niin minä esitin sille vaehtoehtoja, jos ei sen kyökki niin täyvellinen sattusi olemaankaan, mikskä se sitä luuli. Kysäsin ohimennen jotta oesko niillä ekryöree tahikka huoerpoekoo tai ies sipattija. Silimät sillä vipatti semmosessa tahissa, jotta näki het, ettei se munakkaasta eikä kalakeitosta eikä ies matikanlihapaestoksesta tienny yhtikäs mittää. Minä sille selevitin, jotta liemikäskii kävisi. Se kysy, mikä se on. Minä sanon jotta naariskapakalakeittoo se on tähän asti ollunna. Anna-Sivijä kahtel sitä ruusurintoo jo moettivasti, kun se ei tienny savolaesista sapuskoesta mittää.

Yhen äkkijä se valakonauhallinen haehtu. Se juputti männessään jotta hetkinen. Sen hetkinen venähti siihen malliin, jotta minä käväsin kyselemässä portsarilta alakoko niillä tarjoilunaesilla tännään jo kesäloma. Mistee se nyt mitä tiesi se portsarikkaan. Neljee markkoo se suomeksi kinusi kun myö lähettiin poekkeen.

Mäntiin syömmään toeseen kuppilaan. Siellä myivät savolaesta kalakukkoo, mutta kokkelmaetoo eikä piimävellijä niillä ollu. Mutta näläkä lähti. (1980)

[Maailman napa. Pieksämäen lehti 1989, s. 37-38]


"Kun minä jonain päivänä kuolen, haluan olla elossa.
Niin monet ihmiset ovat kuolleita jo eläessään."


Syntynyt

1931 Helsinki

Kuollut

2014

Asuinpaikka

Lieksa 1932-52, Kitee 1956-62, Pieksämäki 1961-

Perhesuhteet

Puoliso: sairaanhoitaja Terttu Lindroos 1957-1992, eronnut. Lapset: Pertti Juhani, Irja-Liisa, Arja-Leena

Meriitit

Pieksämäen kaupungin taidepalkinto 1984

Paikallislehtien Liiton Antti-patsas 1988

Hopeinen Kulttuurin hyväksi -mitali Opettajain ammattijärjestöltä 1989

Suomen Maakuntakirjailijoiden Maakuntakirjailijat-mitali 2011

Ura

Ylioppilas Lieksan yhteiskoulusta 1952
HUK Helsingin yliopistosta 1957

Uutistoimittaja ja toimitussihteeri Radio-Tiedossa Helsingissä 1955-56

Äidinkielen ja historian lehtori Kiteen keskikoulussa 1956-61

Kiteen lehden (nyk. Koti-Karjala) perustajajäsen ja 1. päätoimittaja o.t.o. 1960-61

Pieksämäen keskikoulun äidinkielen lehtori 1961-74 ja rehtori 1965-74

Pieksämäen yläasteen äidinkielen lehtori 1974-91

Pakinoitsija ja kolumnisti eri lehdissä ja yleisradiossa 1953 alkaen

Opetusneuvos, kirjailija


Kirjailijan teokset Vaara-kirjastot.fi:ssä
Kirjailija kohteena Vaara-kirjastot.fi:ssä
Artikkeliviitteitä Käkönen-tietokannassa


02.11.2015