Moilanen Usko Armas Lemmitty


Kertomakirjallisuus

Ongensiimasta se alkoi : erä- ja kalajuttuja vuosien varrelta. Karisto 1963

Lasten- ja nuortenkirjat

Kalliotunturin kotkanpesä. (2. p. 1971) Karisto 1954

Selkämeren hai. (Uusi p. 1972) Karisto 1959

Luttojoen helmiä. Satakunnan kirjateollisuus 1959

Varokaa Kalliosaarta, pojat!. Karisto 1961

Unohdettu kylä. WSOY 1961

Erämaa kutsuu. Karisto 1962

Nuoret uudisasukkaat : kertomus reippaille tytöille ja pojille Laatokan rannoilta. Satakunnan kirjateollisuus 1963

Uudisasukkaan pojat : jatkoa seikkailukirjaan "Nuoret uudisasukkaat". Satakunnan kirjateollisuus 1964

Vanha käsikirjoitus : seikkailukertomus Laatokan rannoilta : (Sortanlahti - Konevitsa - Valamo). Satakunnan kirjateollisuus 1964

Linnanherran käsky : seikkailukertomus Olavinlinnan vaiheilta vv. 1499-1500. Satakunnan kirjateollisuus 1964

Mustan päällikön aarre : seikkailukertomus Itä-Afrikasta. Satakunnan kirjateollisuus 1965

Erämaan lapset. Karisto 1965

Nuori kullanhuuhtoja : seikkailukertomus lännen kullanhuuhtojien ja intiaanien parista viime vuosisadalta. Satakunnan kirjateollisuus 1965

Porkkanakesä. Karisto 1968

Neljän tuulen kerho. Karisto 1975

Tekstiote

Jussi uskaltautui kurkistamaan vintin ikkuna-aukoista ulos. Metsän reunassa välähteli ja paukkui jatkuvasti. Talo oli nyt aivan hiljainen, ja Jussi teki nopeasti päätöksensä.
- Tule, mennään nopeasti. Ei meitä nyt kukaan huomaa, kun he ajavat takaa vihollista metsän reunassa.

Kuin kärpät Jussi ja Liisa loikkasivat tikkaita alas ja kaivoivat sukset vilauksessa esiin. Jussi lähti edellä ja Liisa hyvää vauhtia perässä kohti kotia. Korpelassa olivat vaari ja kaikki äidit rynnänneet pihalle.
- Voi hyvä Jumala, mitenkähän nyt Jussi ja Liisa? Mikä valo tuolta Jomppaselta loistaa? päivitteli Korpelan enmäntä.
- No no, älkäähän nyt, jospa lapset ovat jo tulomatkalla. Onhan siitä jo aikaa, kun he lähtivät, rauhoitti vaari.
- Ei olisi sittenkään pitänyt päästää, vaikeroi Jomppasen emäntä.
- Katsokaa, Jomppasen talo palaa! Aivan varmasti se on tulipalo, Voi voi, lapset! vaikeroi Jokisen emäntä.
- Ovatkohan ne tahallaan sytyttäneet talon? kyseli Korpelan emäntä.
- Eipä tiedä. On se voinut vahingossakin syttyä siitä räjähdyksestä, vastasi vaari.

Jussi ja Liisa huomasivat hiihtäessään tulen kajon ja kääntyivät katsomaan taakseen.
- Koti palaa, sanoi Jussi hiljaa.
- Mennään nopeasti pois, pyysi Liisa ja jatkoi matkaansa.

Aikuiset huokasivat helpotuksesta, kun Jussi ja Liisa palasivat vahingoittumattomina mutta kalpeina Korpelan pihaan ja pujottautuivat lumitunneliin.

Tuuli painoi hirvittävällä voimalla kipinöitä palavasta talosta pitkin pellon hankia. Lumipyry jatkui vähentymättömänä ja sai tulipalon näyttämään vieläkin kaameammalta. Mutta muutamassa tunnissa kaikki oli ohi. Lumipyry peitti jäljet, ja aamulla Jomppasen Jussin kodin paikalla oli vain heikosti savuavia jätteitä, jotka nekin pian peittyivät lumen alle. Iltapäivällä kukaan syrjäinen ei olisi enää pystynyt sanomaan, oliko paikalla koskaan taloa ollutkaan.

Jussi katsoi hiljaisena tuvan ikkunasta rantatörmää, joka näytti lohduttoman autiolta.
- Mutta jahka isä tulee, niin rakennetaan uusi ja isompi pirtti äidille ja Leenalle. Ja pian Jussi jo kaavaili ajatuksissaan uuden talon rakentamista palaneen tilalle.

[Unohdettu kylä. WSOY 1961, s. 80-81]


Syntynyt

1912 Sortavalan mlk

Kuollut

1972 Pertunmaa

Asuinpaikka

Sortavala, Savonlinna

Ura

Kansakoulu, 2 lk Sortavalan seminaaria


Kirjailijan teokset Vaara-kirjastot.fi:ssä
Kirjailija kohteena Vaara-kirjastot.fi:ssä
Artikkeliviitteitä Käkönen-tietokannassa


03.11.2015