Väisänen Martti


Kertomakirjallisuus

Vedenjakajan karhut : novelleja ihmisten ja karhujen kohtaamisista rajaseudulle. Myllylahti 2004

Kultamitalisarvet : tosipohjaisia tarinoita eränkäynnistä rajaseudulla. Myllylahti 2005

Homenokat : eränovelleja. Myllylahti 2006

Karhunpesänäätä : eränovelleja. Myllylahti 2007

Metsien kultaa, vetten hopeaa : eränovelleja. Myllylahti 2008

Kivikartanokettu : eränovelleja. Myllylahti 2009

Karhujen maa : eränovelleja. Myllylahti 2010

Sissiveljekset talvisodassa. Kustannuskynnys 2011

Hillasoilta ja erätulilta. Myllylahti 2011

Tervaskiehiset. Myllylahti 2012

Rymysavotta. Myllylahti 2013

Ikimetsien kruunupäät. Myllylahti 2014

Parhaat erätarinat. Myllylahti 2015

Minusta

Aloitin vanhana, ensimmäinen kirjani julkaistiin, kun olin 69-vuotias. Kirjoitan omien eräkokemuksieni pohjalta. En osaa kirjoittaa fiktioita. Kirjoitan yleensä kaamoksen aikaan. Nyt aion kiristää vauhtia, ensi vuonna (2011) ilmestyy kaksi kirjaa, joista toinen on ensimmäinen romaani (sotaromaani).

Tekstiote

Papinpaisti

Perheeseemme syntyi nuorin veljeni heinäkuussa 1950. Naapurin miesvahvuus oli myös lisääntynyt poikavauvalla. Entiseen aikaan oli tapana, että kun pappi tuli kylälle pitämään seuroja, hän samalla kastoi kylälle syntyneet lapset.

Senaikaisilla viestintävälineillä oli äitini sopinut rajaseutupappimme kanssa tietyn syyskuun sunnuntain tilaisuutta varten. Seuratalon kuului tarjota papille ruoka. Tarjoilun suunnittelu aloitettiin viikkoja ennen. Leipä, maito, piimä ja perunat olivat omasta takaa.

- Mitä pottujen kanssa laitettaisiin höysteeksi? äitini kysyi.
- Kalloo, isäni totesi. - Ahvennie tai haukii, hätätappauksessa särkkii.
- Kalloo! äiti toisti korotetulla äänellä. - Ja vaikka särkie, ei siinä isällä paljon järki piätä pakota. Papille särpimeksi vaikka särkie.
- Ruotokos se papilla männöö kurkkuun, hmm... onhan ne kyllä herraskaisii, vähän niin kun eri rottuu. Mitä sitten emäntä meinovvaa tarjota? Isäni alkoi tuohtua.
- Paisti ja perunat pittää olla, jottas tiijät.
- Paisti perkele, jotta ainut vasikka tapettaan parhaana lihotusaikana? Ei tule helesettiikkää.
- Kuka on puhunut vasikkapaistista?
- Ei meillä oo sikkookaa tahi muutakkaa lihaelukkoo.
- Lintupaisti, mieluummin mehtopaisti, nythän on syksy.
- Mehtuuaika alakkaa vasta ensi viikolla, isä totesi.
- Se alakkaa huomenna tässä tappauksessa.

Isäni kädet näyttivät vapisevan hänen Työmiestä puuholkkiin asettaessaan. Sai tupakan syttymään ja puhalteli henkisavuja. - Jotta kala ei keleppoo, mehtopaisti... Linnuilla on siivet.

- Martti ottaa töikseen metästee papille lintupaistin, kelepovvaa muuhii kun mehto. Nouskoohan kahville.
- Nooh, jos Martti sittennii saisi, leppyi isä.
- Minä ruppeennii panoksii lattoommaan, sanoin.
- Pittäähän niitä panoksii olla.

Otin komeron ylähyllyltä puulaatikon, jossa säilytettiin haulikon panosten ohella myös latausvälineitä. Ruuvasin suunsupistajan pöydän reunaan. Levittelin latauksessa tarvittavat tavarat pöydälle ja sanoin: - Kahta metrii lähemmäs ei tupakkamiehet sitten tule, äitikkää.

[Karhujen maa. Myllylahti 2010, s. 11-12]


"Ilo pinnassa, vaikka syvän märkänis."

Syntynyt

1935 Kuhmonniemi

Kuollut

30.8.2015

Asuinpaikka

Kuhmon Jonkeri, Rovaniemi, Lieksa 1964-1967, 2010-

Perhesuhteet

Leski, kaksi aikuista lasta

Meriitit

Suomen Kirjailijaliiton jäsen

Suomen Maakuntakirjailijat ry:n jäsen

Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin jäsen

Lapin kirjallisuusseuran jäsen

Ura

Kansakoulu
Metsuri, kirvesmies


Kirjailijan teokset Vaara-kirjastot.fi:ssä
Kirjailija kohteena Vaara-kirjastot.fi:ssä
Artikkeliviitteitä Käkönen-tietokannassa


02.11.2015