Jaakonaho Asko


Kertomakirjallisuus

Onnemme tiellä. Otava 2012

Minusta

Otteita Onnemme tiellä -romaanin kritiikeistä:

"Tam­pe­re­lai­nen toi­mit­ta­ja Asko Jaakonaho tar­joaa nä­ke­myk­sel­li­sen ta­paus­tul­kin­nan Hap­po­sen koh­ta­los­ta. Esi­kois­ro­maa­ni On­nem­me tiel­lä on mur­hak­si muut­tu­neen mui­lu­tuk­sen ana­to­mia, jo­ka am­men­taa juu­ren­sa vuo­des­ta 1918. [...] Roh­keas­ti As­ko Jaa­ko­na­ho ha­keu­tuu he­ti kan­san ja sen kään­tei­den ku­vaa­jak­si. Väinö Linna var­maan nyök­kää hy­väk­sy­väs­ti siel­tä jos­ta­kin." (Helsingin Sanomat 1.9.2012, Antti Majander)

"Onnemme tiellä on väkevä, voimakkaasti tunteisiin vetoava romaani oikeistoterrorin mielivallasta. Teos aukeaa moneen suuntaan. Se on onnistunut historiallinen romaani, ja se luo mielleyhtymiä nykyaikaan. Mutta ennen kaikkea se on ehjä ja tärkeä kaunokirjallinen teos." (YLE Kulttuuri, Nadja Nowak ja Seppo Puttonen)

"Jaakonaho sekoittaa todella taidokkaasti faktan ja fiktion onnistuneessa esikoisromaanissaan Onnemme tiellä. Mielenkiintoinen teos koostuu arkistolähteiden tiedoista ja kirjailijan luomien mielikuvien lennokkaasta menosta. [...] Jaakonaho onnistuu sukeltamaan erinomaisesti nimenomaan Saimin elämänmenon kiemuroihin. Myös Pelkosen vastenmielinen öykkäröinti ja Pakarisen surkimusmainen, kurja käytös on käsinkosketeltavan todentuntuista. [...] Parhainta Jaakonahon romaanin antia ovat monet yksityiskohtaiset ajankuvaukset.(Karjalainen 12.9.2012, Pertti Ehrnrooth)

Tekstiote

Pienviljelijöitten talolla oli tunnelma katossa niin alko siinä jotenkin laulattaa ja minähän ajattelin että nyt meikäpoika virittää veisun. Eipä tarvinnu kovin pitkiä aikoja miettiä, tuli mieleen kytösavun aukeilla mailla on kansa! Sitä minä luritin kun paraskin levylaulaja. Orjuus pois tai menköhön henki! Siinä on iskua, se on minun rakkaimpia laulujani. Alko vähän tanssittaa se oli minun ohjelmanumero niissä juhlissa.

Sitten nämä korstot pöllähtivät viereen, yllätti aivan ja sanovat että nyt on poika laulut laulettu. Tuli toinen korsto ilkeitä hönkimään sano minulle että elä sinä pikkulahtari tule uhittelemaan. Hyppäsin ylös penkille, pakoon niitä kaistapäitä. Mitähän minä siihen rämpsäsin sanoa kaipa ilmotin että olispa vielä varaa tappaa muutama punikki vaikka täältä Heinäveeltä. Eikö ne tajunneet että ei ollut minun omaa sanontia se? Pelkonen oli kerran naurain kertonu saunan jälkeen. Siihen korsto karjasi että tänne et tule lahtarien lauluja laulamaan. Sen lauluja laulan kenen leipää syön minä sanoin, se oli hyvin sanottu ja totta vielä kaiken lisäksi! Toinen hirviö sihisi että sinä olet Pakarinen luokkapetturi olet renki mutta pahempi riistäjä kun moni isäntä. Minä siihen että minä en kommunisteihin halua kuulua jos ne on yhtä katalia kuin te.

En minä arvannu millanen rähinä siitä alko, julkinen kaltoinkohtelu ja sakinhivutus. Korstot otti kummastakin käsipuolesta ja alkovat raahata pihalle. Irti irti minä soitan tinanapit paikalle, huusin henkitoreissa mutta ei huuto niitä pelottanu. Raahasivat pihalle ja muksivat pahanpäiväisesti. Muita vain seiso siinä ympärillä ja naurovat kun pikkupunikit antovat rengille satikutia.

Mitenköhän pääsin pois siitä pirulaisten keskeltä, kaipa oli suojelusenkeli matkassa valkosiipinen vierellä. Kalpin metikköön niin nopeasti kun pääsin. Jomotti niin perhanasti takalistossa, kankku varmasti täynnä sinelmää ja kohta haavat ruvella. Kirosin. Sitten vasta äkkäsin etä takki ja liivit oli riekaletta vain. Kyllä siinä Pakarisen poika huusi avuksi perkelettä ja isämeitää.

[Onnemme tiellä. Otava 2012, s. 75-76]


Syntynyt

1982 Ilomantsi

Asuinpaikka

Tampere

Meriitit

HS:n kirjallisuuspalkintoehdokkuus 2012
Savonia-palkintoehdokkuus 2012

Ura

Yhteiskuntatieteiden kandidaatti Tampereen yliopistosta, pääaineena tiedotusoppi
Työskennellyt toimittajana mm. Yleisradiossa


Kirjailijan teokset Vaara-kirjastot.fi:ssä
Kirjailija kohteena Vaara-kirjastot.fi:ssä
Artikkeliviitteitä Käkönen-tietokannassa

Kirjailija Twitterissä

18.05.2017