Mohéll Mirjami

Inka Ingrid Mirjami Kivi-Stranius, o.s. Ehrukainen


Kertomakirjallisuus

Takaa vähän äkkiä : rakkautta edes vähän. (Yhdessä Pentti Straniuksen kanssa) Kirjokansi 2016

Tekstit kokoomateoksissa

Työn runo puhuu : Työn runo -kilpailun satoa. (Nimellä Kivi, Ingrid) Lahden työvoimatoimiston henkilöstöyhdistys 1992

Tuottavuusloikka : Ukri ry:n 60-vuotisjuhla-antologia. (Toim. Jussi Hyvärinen). Ukri 2016

Yli sillan yli rajan : Brahean Kriivareiden antologia. Brahean Kriivarit 2017

Muu tuotanto

Runoja, kolumneja, artikkeleita, haastatteluja, novelleja yms. vuosien varrella useissa eri lehdissä mm. Elämäntarina, Kulttuurivihkot, Lastentarha, Opettaja, Riihimäen sanomat, Sinfo ja Vapaa-ajattelija.

Minusta

Miten pieni on ihmisen osa, ja yhden ihmisen elämä on tuskin huokauksen mittainen maailmanhistoriassa. Kuitenkin olemme tähtiainesta, meissä on kaikki se, mistä maailmankaikkeus rakentuu. Myös musta aukko ja tuhon voimat.

Pienessä päässään kukin meistä rakentaa kuvaa maailmasta, sovittaa siihen elämänhistoriaansa ja unelmiaan. Kaikki on hyvin niin kauan kuin suhteellisuudentaju säilyy ja ymmärrys siitä, että elämää tulee rakastaa, siis elää. Elämä on lahja, lahjoista suurin. Elämää tulee kunnioittaa meissä itsessämme ja muissa.

Voisin sanoa ja sanon, kirjoitan rakkaudesta elämään. Että kirjoituksessani todentuisi edes pieni hiukkanen elämän ihmettä kaikine kommervenkkeineen ja tuntemuksineen.

Tekstiote

OIH, PAIDANKAULUKSELLENI ON ISTUUTUNUT PERHONEN

- Oih, paidankaulukselleni on istuutunut perhonen, huudahdan, mutta hän ei kuule, ei kuuntele.

Keltainen sitruunaperhonen levittelee läpikuultavia siipiään. Näen siipirakenteen hennon kirjailun mustaa paitaani vasten. Siivet värähtelevät kevyesti. Yritän hengittää hiljaa ja varovasti, ettei perhonen karkaisi, lehahtaisi siivilleen. Haluan pidättää tämän perhosen itselläni, vangita valon kajeen, aavistuksenomaisen kirkkauden silmieni tummuuteen.

- Tule jo! hän huutaa sieltä kaukaa. Tule, tule, tule - se on komentohuuto korvissani, ei tykkitulta vaan jostain kaukaa kiirivä kaiku. Tulemisen ja menemisen välikohdassa pysähdys. Solmu. Enkä saa sitä auki.

Hengitys pakkautuu varovaisuuteen. Liikahdan ja perhonen säpsähtää, siivet väpättävät. Siiven liikkeet tahdittavat sydämeni ja keveys täyttää minut. Minä tulen, minä suorastaan liidän, juoksen hänet kiinni, juoksen hänen edelleen.

Hän lampsii tasatahtia. Eteenpäin. Pysähtymättä. Aistin hänen jähmeytensä ja hiljalleen nousevan ärtymyksen askelissa. On kuuma. Aurinko ei anna rakkaudeltaan rauhaa. Se puristaa hikipisaran hiusrajaani ja hänen.

- Mennään uimaan, ehdotan. Hän ei kuule. Tai ei halua kuulla. Hän jatkaa eteenpäin. Miten tylsää olla aikuinen, miten tylsää tietää kello, miten tylsää osata kaikki ja ohittaa kaikki.

Tämä kesä, aurinko, vesi, perhonen. Minun silmieni syvänteissä. Haluaisin ojentaa sen sinulle.

[Takaa vähän äkkiä : rakkautta edes vähän. Kirjokansi 2016, s. 117-118]


"Elämän ikuinen kiertokulku hakee muotoaan meissä.
Mekö elämme vai elämä meissä?"


Syntynyt

1956 Pielisjärvi

Asuinpaikka

Lieksa

Perhesuhteet

Naimisissa. 1. puoliso Jouko Kivi, lapset Aino Meri Kristalli s. 1985, Touko Viljami Juise s. 1987. 2. puoliso Pentti Stranius

Meriitit

Brahean Kriivarit ry:n puheenjohtaja

Nimikot eli Kirjailijoiden nimikkoseurat ry:ssä ja useassa kirjailijaseurassa perustajana

Elämäntarinayhdistyksen aktiivijäsen

Ura

Lastentarhanopettaja 1978, Joensuun korkeakoulu
Eityisopettaja 1984, Helsingin yliopisto
Taideopintoja draaman, teatterin, kuva- ja sanataiteen aloilta

Työura lausunta- ja nukketeatteritaiteilijana, erityisopettajana varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa, taideopettajana aikuiskoulutuksessa ja vapaassa sivistystyössä


Kirjailijan teokset Vaara-kirjastot.fi:ssä
Kirjailija kohteena Vaara-kirjastot.fi:ssä
Artikkeliviitteitä Käkönen-tietokannassa

Kirjailijan blogi

02.09.2016