Ahti Jouko


Kertomakirjallisuus

Sudentappaja. Bookcover 2015

Rajasusi. Bookcover 2016

Minusta

Olen toiminut eri aloilla myyntityössä sekä yrittäjänä Helsingissä ja Turussa. Vuonna 1984 muutin Helsingistä Tuupovaaraan ja perustin tuolloin yritykseni Markkinointi Susiraja Ky:n (nykyisin Hukka Design Oy). Jäätyäni eläkkeelle osallistuin kansalaisopiston kahdelle kirjoittajakurssille sekä Maakuntakirjailijoiden järjestämälle Skripta-kirjoittajaopiston kurssille. Tuon kurssin tuloksena julkaisin vuonna 2015 esikoisteokseni Sudentappaja, jonka jatko-osa, Rajasusi, julkaistiin vuonna 2016.

Tekstiote

Kamppailu kylmässä

Iso mies kahlasi raskaasti huohottaen paksussa hangessa. Selässä keikkui jykevä kivääri poikittain repun päällä. Lunta oli vyötäröön asti. Hän nojasi koko painollaan hankea vasten ja työnsi jäätyneitä jalkojaan vuorotellen eteenpäin lyhyen matkan kerrallaan, syvällä hangen sisällä.

Pakkasta oli pitkälti kolmattakymmentä astetta, ja lyhyt päivä oli jo vaihtumassa alkavaksi yöksi. Kuutamo tavoitteli valjulla valollaan puiden latvoja. Kuu ei vielä ollut noussut puiden ylle vaan keikuili vielä jossain vaaran takana ja loi pitkiä varjoja sankkaan lumiseen metsään. Tähtitaivas teki tuloaan.

Mies veti perässään raskasta ahkiota. Se keikkui lumeen syntyneessä syvässä urassa puolelta toiselle ja vaikeutti raskasta taivallusta. Ahkioon oli paksulla sinisellä muoviköydellä sidottu valtavan kokoinen susi.

Miehellä oli päällään paksu sininen pilkkihaalari ja päässään sudennahasta tehty karvahattu, jonka korvalliset oli sidottu lujasti voimakkaan leuan alle. Hatun alta valui hiki noroina miehen kasvoille. Se puski välillä sisään miehen silmänurkasta, mutta molemmat kädet olivat tiukasti kiinni valjaissa, eikä hän päässyt pyyhkäisemään pois kirveleviä pisaroita. Hän räpytteli jäätyneitä silmiään vähän väliä nähdäksen eteenpäin.

Ahkio roikkui miehen perässä rottingista väännetyillä aisoilla, jotka oli sidottu hänen hartioihinsa leveillä nahkaremmeillä. Mies tuki käsillään remmejä olkapäitään vasten raskaan taakan alla. Käsissään hänellä oli paksut sudennahkaiset rukkaset.

"Perkele", kuului ähkäisy miehen huuruisen parran välistä, aina muutaman metrin välein, kun hän pysähtyi huohottaen. Kirous nousi paksuna huuruna ilmaan ja jäätyi hävitessään ylös pimeään pakkaseen. Matka kuitenkin eteni tasaisen varmasti. Pohjoiskarjalainen sissi ei anna periksi.

"Perkele."

Susi maakasi ahkiossa kyljellään. Sen pää keikkui pulkan kovalla reunalla. Silmät katselivat tyhjyyteen. Puiden oksien luimipeitteestä heijastuva kelmeä valo välähti hetkittäin sen silmissä, aivan kuin se olisi katsonut ylös mustalle taivaalle.

Punainen kieli roikkui velttona suurten hampaiden välistä, pitkällä ulkona avoimesta suusta. Se osui välillä kovaan hankeen, kun ahkio heilahti syvässä urassa. lumeen jäi aika ajoin pieniä verisiä merkkejä.

Suden jalat olivat oikosenaan sidottuina ahkion molempiin päihin. Paksukarvaisesta pedosta nousi kirpeään pakkasilmaan hikistä höyryä. Se oli vielä lämmin.

[Sudentappaja. Bookcover 2015, s. 9-10]


"Vaikka läpi harmaan kiven."

Syntynyt

1952 Helsinki

Asuinpaikka

Tuupovaara vuodesta 1984

Perhesuhteet

Naimisissa

Ura

Yo, yrittäjä


Kirjailijan teokset Vaara-kirjastot.fi:ssä
Kirjailija kohteena Vaara-kirjastot.fi:ssä
Artikkeliviitteitä Käkönen-tietokannassa

Kirjailijan facebook-sivu

22.11.2016