Sotiriou Kristiina Maria

os. Kainulainen


Minusta

Synnyin rakkaalla Kiteellä intiaanikesänä 4.9.1968, vartuin niin järvien syleilyssä kuin Uudenmaan meri-ilmastossa, valmistuin Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi, kieltenopettajaksi pääsiäisen jälkeen 1993, opetin vuosikaudet Aleksis Kiven sammalmailla, runonlaulajien tanhuvilla, lakeuksilla. Nykyään olen (sivutoimisen kansalaisopistotyön ohella) eniten luovan alan yrittäjä: kirjoitan kirjoja, teen käännöksiä, laulan, laulatan, soitan pianoa, kerään ja kerron tarinoita; yhdistän tekstiä ja musiikkia teemallisiksi esityksiksi, olen mukana kulttuurihistoriallisessa teatteriseurueessa.

Lieksaan kyproslais-suomalainen perheemme muutti kreikkalaisen löytökoiran vahvistamana Naksoksen saaristosadusta 2010. Pyrähdimme työni tähden Pohjois-Pohjanmaan joutsenten luokse vajaaksi vuodeksi, liidimme takaisin Pielisen kultalaineille 2012. Lieksasta onkin kuoriutunut Suomen Naksos, pikku Viipuri, välimerellis-karjalainen mikrokosmos, jossa on ihanaa yhdistää etelä ja pohjoinen, itä ja länsi.

Kirjoittaminen ja musiikki ovat suuri rakkaus, ihana, ääretön meri, johon sukeltaa, jokainen tarina, laulu suloinen saari. Rakastan tutkia elämän pyhää lahjaa, seikkailua: ihmisiä, ajan, paikkojen ja kulttuurien palapeliä, ihmeellisiä kuningassukuja, kiehtovia kieliä, rakkaita eläimiä, puita, kukkia, kiviä, armasta ilmakehää… Kaikella on ääni, tarina, yhteys. Kuinka pukea se sanoiksi, säveliksi, tiiviiksi, täyteläisiksi, sielukkaina hehkuviksi? Siinä siunattu tehtävä, auvoisa haaste.

Marraskuun lopussa 2016 julkaisin pienen auringonkeltaisen omakustanteen, ’Irtokarkkeja luistinradalla’, runotarinoita syntymästäni ala-asteen loppuun ja samalla hupsu ajankuva vuosista 1968-1981. 29.3.2017 ilmestyi Pielisen museon arkiston ruotsinkielisistä helmistä kääntämäni ja historioitsija-taiteilija Heidi Koposen ihanasti kuvittama uutiskirja ’Kirkossa kuulutettu 1786-1886’ (uutisia keisarillisista julistuksista kadonneeseen ruokalusikkaan). Olen mukana Brahean Kriivareitten vuoden 2017 antologiassa ’Yli sillan, yli rajan’ kolmen irakilaisystävämme tarinalla ’Bagdad – Lieksa’.

11.10.2017 julkaisin säveltäjä Heino Kaskesta lapsena kertovan, historioitsija Heidi Koposen runollisesti kuvittaman kulttuurihistoriallisen sadun nimeltänsä ’Kuunsäteen lävitse’ sekä metsänhoitaja Dybergin perheen ruotsinkielisestä kirjeenvaihdosta kääntämäni kiehtovan kokoelman 'Parahin veli, rakas sisar – Dybergien postia 1863-1917' (koskettavaa ajankuvaa eri puolilta suuriruhtinaallista Suomea). 'Irtokarkit luistinradalla' sai jatkoa marraskuussa 2017 vaaleanvihreästä 'Kerro muikku' -kirjasesta (nyt inspiroi yläaste 1981-1984!), maaliskuussa 2018 näkivät päivänvalon täyteläisen leikkisä, syvällinen Musiikkimaa-saturunoelma 'Sävelevät' (välimerellinen mustavalkokuvitus) sekä Heidi Koposen kuvittamana hehkuva kulttuurihistoriallinen satu 'Keinun keisarinkruunussa' Helmi Vivia Steniuksen kesästä 1892 (Helmi Vivia oli vaikuttavan Stenius-suvun vesa).

4.9.2018 kello 17 sai Lieksan kirjastossa alkunsa uusi kirjasarja, kun julkaisin leikkimielisen historiikin 'Prinsessaystäviä 1: Ruotsi 1000-2018'. Joulukuussa 2018 oli vuorossa kolmas Irtokarkki, lukioajallani 1984-1987 leikittelevä vaaleansininen 'Elämää konseptiplaneetalla', toukokuussa 2019 luonnonsuojelusatu 'Sipsisaurus, ilmastosaurus (Toinen seikkailu Musiikkimaassa)'. Seuraavaksi kutsuu kuninkaalliseen välimerellisyyteen oven avaava 'Prinsessaystäviä 2: Kreikka ja Italia'. Hellin mielessäni uusia aihioita ja yhteistyökuvioita.

Tekstiote

"Iltamat Monolassa. Soittaa Sipelius", luen julisteesta ladon seinästä. Onneksi tomera Celina-rouva kertoi meille näistä iltamista, tästä tulee kauhean hauskaa. Pääsimme kaikki lapsetkin mukaan nuoren säveltäjäneron kohdataksemme (Minulle tämä on toinen kerta, mutta nyt ilman ruukkua.), vain Kaarlo Elias jäi tuutimaan lapsenpiian hoiviin. Taas sataa kaatamalla. Nyt äkkiä sisään, ladosta kuuluu jo leiskuvaa soitantaa!Lato on tupaten täynnä, monet kasvot tuttuja kirkosta. Keskellä soittaa liekehtivä maestro viikset väristen, Aino-nuorikko näkee vain hänet, taputtaa hurmaantuneena. Ihme ja kumma: kirkkoherra ja ruustinna Porthan seisovat hymyillen takanurkassa, yhtyvät taputuksiin. Elviira, Ellin ja Berit juoksevat luokseni, alamme kerätä suurta piiriä säveltäjän ja hänen kielonkukkavaimonsa ympärille. Isä pyytää äidin tanssiin, seppä vaimonsa, naurava Alarik rientää kumartamaan Elna Marialle, Salskea Onni Dyberg jollekin hersyvänauruiselle neidolle (Elin valistaa minua, että kyseessä on nurmeslainen neiti Helmi Järnefelt.), meidän Karl Brunomme Onnin ja Alarikin sisarelle Siviälle, Leonhard Kaski (kanttorin muusikkopoika) Klara Porthanille, pappilan venerenki Elli Kotilaiselle, Monolan isäntä Olli omalle Anna Marialleen. Kukkia, olkia, naurua, hengästystä, hulmuavia helmoja, sadepisaroita katonraoista, hevosten hirnuntaa. Kaikki ilosta hullaantuneita, kaikki yhdessä; Pielinen huokaa, soi.


"Vapautta ovat hyvyys, ilo, leikki, Taivaan Isän rakkaus ääretöntä.

"


Syntynyt

1968 Kitee

Asuinpaikka

Lieksa (elokuusta 2010 syyskuuhun 2011, uudestaan elokuusta 2012 lähtien)

Perhesuhteet

Naimisissa tammikuusta 1996 kyproslaisen Sotiris Sotirioun kanssa, yksi poika ja kyproslainen löytökoira Klarissa

Ura

Ylioppilas Nurmijäven yhteiskoulun lukiosta 1987, filosofian kandidaatti, kieltenopettaja Helsingin yliopistosta 1993. Pianonsoiton ja kielten yksityisopetusta vuodesta 1983 (kreikkalaisessa Naksoksen saaressa 2005-2007 sekä 2009-2010), kieltenopettajana Uudellamaalla, Pohjois-Karjalassa ja Pohjanmaalla, nykyään sivutoimisen kansalaisopiston kieltenopetuksen ohella luovan alan yrittäjä (Toiminimi Valeria, Lieksa), sanojen ja sävelten viljelijä.


Kirjailijan teokset vaara.finna.fi-tietokannassa
Kirjailija Jokunen-tietokannassa
Artikkeliviitteitä Käkönen-tietokannassa


03.07.2019