Piiroinen Asta


Kertomakirjallisuus

Kestomadonna ja naisensyöjä : novelleja. Like 1994

Kuuhullu nukkuu ikkunalaudalla. Like 1995

Ylistettyjen iltapäivä. Like 1996

Kristuksen majatalo. Like 1997

Lehmiä, hampaita ja päivänkakkaroita : novelleja. Like 2000

Runot

Ubumuntu uneksii. Kulttuurivihkot 2019

Suloinen inferno. Kirjokansi 2019

Muu tuotanto

Antologiat:
Sanojen sirkus, Väinö Linnan seura, 1996
Konstiga saker de skrattar åt, antologi om finskt humor, En bok för alla, 2001
Esikoiskirjailija kohtaa kirjailijan, Väinö Linnan seura, 2007
Kyltymätön uuni – naiskirjailijat ja sensuuri, Suomen PEN 2007
Aina joku kirjoittaa, Vana 66, 2008
Kapakoista kirjailijataloon, 1968-2018, Helsingin kirjailijat, 2019

Minusta

Kas kummaa, laho maatuva, loistava tulevaisuus ja ihana menneisyys ovatkin saman puun hedelmiä. Uusien runojen aikaan eletyn ajan kerrokset näyttäytyvät selkeinä ja myös vanhat kysymykset kertautuvat polveillen. Onko elettävä elämä, josta syntyy kirjailija? Tulisiko kirjoittaa elääkseen vai elää kirjoittaakseen? Vai onko kenties niin, että vain hän, joka on elänyt molemmat, voi ymmärtää valintansa oikeutuksen. Kirjoittavalle eteneminen on joka tapauksessa tie, joka hyödyntää taaksejäänyttä. Kokemus on ohjain muutokselle ja kirjailijanelämällä on tapansa haastaa ja säädellä valmiuksia erityisinä muodostelmina. Milloin mitenkin. Sokkotanssi kohtaa ankaran harkinnan tai pakkoliikkeiden sarjan, ja joskus sanat pulppuavat vaivattomasti tunnistamattomista lähteistä.

Vuoristoiset polkuni ovat kaventuneet mutta näköalani laajentuneet. Mikä siis motivoi alkuja? Ei ainakaan pelkkä etsintä, eikä etsimällä löytynyt, vaan myös eteen tullut ja kohdalle sattunut. Törmäyskurssit vaihtuvat uusiksi asemapaikoiksi, joiden kautta tulee omaksuneeksi lukemattomia uusia tapoja käsitellä totta ja toden takana olevaa. Kirjailijalle oma asemapaikka on aina erityinen, sillä siellä kehittyy ja kasvaa muutoksen haltijaksi. Kun vaivihkaa tulee uusin silmin näkeväksi, ympäröivä maailma liittyy omaksi ja samalla moninaisuutta yhdistäväksi, tunnistettavaksi yhteisyydeksi. Maisemat vaihtuvat, kaarteet jyrkkenevät, vauhdit kiihtyvät, siellä täällä tien päällä näkyvät myös jarrutusten jäljet. Vuodet vierivät, mutta mitä ne ovat sisältäneet? Kääntämistä ja kyntämistä, perehtymistä ja kartoittamista, kriittistä mieltä ja hidasta varmuutta, kielillä puhumista ja hiljaisuutta, elämään osallistumista ja omastaan jakamista, samaistumista ja erittelykykyä, esillä oloa ja etäisyyttä, lausumisen taitoa ja vaikenemista, täyttymistä ja luopumista, yksinäisyyden ja vaihtelevien olojen sietokykyä, vaistoa varoa tai olla rohkea. Kaikki tämä kertymä on ominta ammattitaitoa. Yhtäällä on aina vuolas runsaudensarvi, toisaalla rakas piilopaikan tarve ja pyhä antelias yksinkertaisuus. Ajat, merkitykset ja arvot palaavat aina takaisin, joka kerta hieman toisiksi muuntuneina; vain kirjoitus toteaa, merkitsee omansa ja muistaa. Samat vastakohtaisuudet, samat vapaudet ja samat lainalaisuudet tekevät toistuvasti kiertoaan.

Ei ole hassumpaa elää elämää, joka synnyttää kirjailijan. Sanat valaisevat ja ilmiantavat olennaisen. Se on edelle tunkeva jäljelle jäänyt, joka vapauttaa tiensä. Niin myös jokaisella kirjailijalla ja runoilijalla on oma jälkien jättämä estetiikkansa, sisältä kumpuava, oman merkkikielen ilmaisutapa, oma tapansa sukeltaa esille. Yksikään päivistä ei ole siltä hukassa. Runoista voi lukea missä runoilija on ollut, mitä hän on lukenut ja miten elämäänsä elänyt. Ja vain niin hän on täällä tänään. Niin minäkin.

Tekstiote

Elämä

Selitä tämän maailman sanoilla
ei pysty täyttämään lupauksia

niin kuin alukset lähtisivät matkaan
jalkojeni juurista tai linnut lentoon
kämmenteni kesistä

tuntisin kaikki reitit
sieraimissani ja sydämessäni
ja ihoni hengittäisi suunnan

en tiedä missä kasvaa kostein ilma
missä kiirii kuumin kutsuhuuto

muuttolinnut pitävät salaisuutensa
talven siivekkäät sietävät pesien viiman

uusi ja pelottava on paimenkutsu
kaipaus sellaiseen yksinkertaisuuteen

jossa asuvat yhdessä syntymätön
ja kaiken nähnyt, väistyvä varmuus

sellainen viattomuus, vainajaksi valmis
joka on linnun ja ihmisen ystävyys

sanaton kieli, korkealla liitävän
ja tikun päässä saalistaan paistavan välillä
niin kuin tietäisimme molemmat
maan ja taivaan, vain sen
mitä tarvitsemme elääksemme

[Suloinen inferno. Kirjokansi 2019, s. 40]


"Näe monia, näe paljon, näe harvinainen, näe yksinäinen"

Syntynyt

1960 Joensuu

Asuinpaikka

Helsinki

Meriitit

Aikaisempia ja nykyisempiä jäsenyyksiä: Ruotsin kirjailijaliitto, Suomen kirjailijaliitto, Ukri ry, Suomen arvostelijoiden liitto, Suomen PEN, Helsingin kirjailijat

Ura

Käyttäytymistieteilijä; kirjailija, runoilija, toimittaja, kriitikko, kääntäjä


Kirjailijan teokset vaara.finna.fi-tietokannassa
Kirjailija Jokunen-tietokannassa
Artikkeliviitteitä Käkönen-tietokannassa


05.09.2019