Reinikainen Pepi


Kertomakirjallisuus

Hullu, ihana lintu - Metsäkyyhky. Art House 1988

Pimeän pesä, paratiisi. Art House 1990

Täyttyvä matala. Kirjapaja 1993

Rakastajan kasvot. Kirjapaja 1997

Tekstit kokoomateoksissa

Suomalainen rukous. Kirjapaja 1992

Iso kirja elämästä. Lasten Keskus 1994

Tahtoisin, että taivas on. Kirjapaja 1995

Koskettavat tarinat - johdantoa kirjallisuusterapiaan. (Toim. Juhani Ihanus) BTJ-Kirjastopalvelu 2002

Muu tuotanto

Tietoteoksia:

Enkelten leikki : johdantoa kirjallisuusterapiaan. BTJ-Kirjastopalvelu 2002

Elämänkaarikirjoitus ja ihmisen vuodenajat. Kirjapaja 2007

Elämässä eteenpäin : irti uhriutumisesta. Kirjapaja 2014

Free lance-toimittajana artikkeleita, kolumneja yms. sanomalehtiin, aikakausi- ja ammattilehtiin

Minusta

Viisivuotiaana pyhäkoululaisena sain ajatuksen tulla ”isona” lähetyssaarnaajaksi. Samaisen esikasvatuksen piirissä tulin tuntemaan myös näyttelemisen ilon enkelikuorolaisena joulukuvaelmassa.
Jostakin teatterin ja saarnaamisen puristuksista päädyin sitten ulkomailla asumisen vuosinani kirjoittamisen – ja oman kielen – pariin.
Kirjoittaminen ei ensimmäisestä fiktiivisestä kirjastani lähtien ole kuitenkaan ollut pyrkimystä vain kaunokirjallisen muodon hiomiseen potentiaaliseen huippuunsa, vaan jonkinlaisen parantavan tason etsimistä tekstisisältöön – niin riveille kuin rivien väliin.
Kirjoittamiseni ajautuessa suureen hiljaisuuteen ”Rakastajan kasvojen” jälkeen (josta näyte), hain vastausta elämäkertakirjoittamisen ohjaamisesta pikkuhiljaa muokkaamallani Elämänkaarikirjoitus – mallilla, johon liittyy vahva terapeuttinen kylkiäisvaikutus.
Ihmisten ja heidän elämäntarinoidensa pariin tuleminen on avannut myös omalle elämälleni ja työlleni kirjailijana - ja myöhemmin myös psykoterapeuttina - yhä ”alkuperäisemmän” merkityksen, joka on kaiken aikaa ollut kuitenkin perussykkeenä läsnä myös jokaisessa fiktiivisessä teoksessani.
Tekeillä on edelleen niin fiktiivisiä kuin tietokirjallisuuden piiriin kuuluvia kirja-aiheita.
Lisäksi ohjaan elämäkertakirjoittajia ja pyrin yhä enenevässä määrin toimimaan myös psykogenealogina eli auttamaan ihmisiä löytämään taustahistoriansa vaietut äänet ja luomaan niistä vastuullista puhetta ja kirjoitusta; vapauttamaan mennyt häpeän ja surun kahleista myönteisempään elämään tässä hetkessä ja tulevaisuudessa.


Tekstiote

Mutta jokaiselle tulee aikoja, jolloin elämä vaatii kysymään: "Kuka minä olen?" Monet siirtävät vastausten etsimistä eivätkä edes lähde etsimään, koska silloin kytkykaupat paljastuvat ja kuplat puhkeavat. Pelko lähentelee kauhua. Vähemmän on niitä, jotka kyselevät kaikkea aivan liikaakin, koska yksinkertaisilta tuntuvat vastaukset eivät tyydytä heitä. Ja on niitä, joille kysely voi olla vain vastausten pakenemista. Joidenkin kohtalo taas on tulla pysäytetyksi yhtäkkiä. Mutta jos he eivät katkeroidu, he selviytyvät - ja ovat myöhemmin tyytyväisiä, että heidät ajoissa pysäytettiin. Kaikki eivät kuitenkaan kestä...Ja sitten on niitä, jotka hajottavat voimansa ja kiinnostuksensa laajalle, ettei vain jäisi aikaa asioiden syvällisempään pohdiskeluun. He pettävät itseään luullessaan tietävänsä, miten elämän on edettävä, milloin mitäkin tehtävä.
Kieltäytyessään kysymästä, "mitä ja kuka minä olen", ihminen kieltäytyy ihmisen tehtävästään ja pysäyttää kehityksensä ja taannuttaa itsensä. Elämä on silloin pakoa ELÄMÄSTÄ. Siitä tulee viihdyttämistä sen sijaan, että elämä – RAKKAUS – tuntuisi, myös satuttaisi.
---
RAKKAUS ei valitse kohdetta - sille kaikki kohteet ovat oikeita. Se ei varmista, ei turvaa selustaa, ei ajattele hyötyä. Tämä on vaikeaa, koska se vaatii yhtä aikaa antautumista ja luopumista, luopumista myös turvallisuudesta ja mukavuudenhalusta ja varmuudesta. Ja omista kasvoista. RAKKAUDEN kohdatessaan ihminen joutuu kasvotusten Jumalan kasvojen kanssa. Se on todellinen kohtaaminen, joka muuttaa ihmisen - ydin siihen on jokaisessa rakastumisessa - jos ihminen uskaltaa ottaa sen vastaan.
Regina, sen mitä ihmisiltä et voi odottaa, voit vaatia Jumalalta.
RAKKAUS on sinun oikeutesi ihmisenä.

[Rakastajan kasvot. Kirjapaja 1997, s. 170]


"Elämä on elämäntehtävä"

Syntynyt

1949 Valtimo

Asuinpaikka

Helsinki

Perhesuhteet

Eronnut, v. 1980 syntyneen pojan äiti

Meriitit

Suomen Kirjailijaliiton jäsen
Suomen Tietokirjailijoiden jäsen
Suomen Pen ry:n jäsen

Finlandia-palkintoehdokas 1988


Kirjailijan teokset Vaara-kirjastot.fi:ssä
Kirjailija kohteena Vaara-kirjastot.fi:ssä
Artikkeliviitteitä Käkönen-tietokannassa


24.09.2015