Timonen Erkki


Kertomakirjallisuus

Retki vedenjakajan taa : Eräretkiä napapiirin tuntumassa. Otava 1975

Eräselkonen. Otava 1978

Selkähopeita. Otava 1981

Tasapainopeijaiset. Otava 1991

Sarvet sylissä. Otava 1997

Varpusten käräjät. Myllylahti 2001

Hyödyttömän idiootin viestikapuloita. Myllylahti 2007

Eräpolun keloutuva karsikkopuu. Myllylahti 2011

Tekstit kokoomateoksissa

Riistamailta ja kalavesiltä. (Toim. Ylänne) 1971

Yönmusta taimenperho : tarinoita riistamailta, kalavesiltä ja luonnosta. (Toim. Raimo Ylinen) Kustannuskiila 1977

Uhokuhia ja pystykorvajäniksiä. (Toim. Raimo Ylinen) Kustannuskiila 1979

Kertomuksia saloilta : Erätulilta 1982. (Toim. Mauri Auvinen jaJouni Hirvaskero) Kustannuskiila 1982

Tuliaistammukat. (Toim. Raimo Ylinen) Kustannuskiila 1983

Erämiesten matkassa. (Toim. Mauri Soikkanen) Otava 1987

Kairassa sattuu aina : Eränkävijän vuosirenkaita. (Toim. Mauri Soikkanen) Otava 2001

Muu tuotanto

Osakirjoittajana useissa tietoteoksissa ja antologioissa, eräkirjallisuuden suomennoksia ja toimitettuja teoksia.

Tietoteoksia:

Jokamiehen kalastusopas. Otava 1948

Metsä vastaa : Suomi metsätalouden vai suojeluvallan maa? (Toim. Viljo Holopainen ja Erkki Timonen). Otava 1995

Luonnoton metsäsirkus. Omakustanne 2011.

Kuvitusta teoksiin:

Jänkhä. Jänkhä-seuran historiikki. (Toim. Erkki Timonen) 1995
Finlandia. Otavan uusi Maamme-kirja. (Kirjasarja) 1990-luku

Minusta

Curriculum Vitae sisältyy 2007 ilmestyneeseen kirjaani "Hyödyttömän idiootin viestikapuloita". Sieltä löytyy kuva itsellisestä metsäammattimiehestä, luonnonsuojelijasta vaan ei ekoterroristista sekä samoilevasta eränkävijästä ja kalastajasta. Valokuvaus, kasvien tunnistaminen Aconitum-lehdoissa Lapin lettojen sammaliin ovat yhä vetovoimaisia. Kamera käytössä v:sta 1948. Maanpuolustustyö ja johtamistaidon opetus -70-80 -luvuilla sekä vapaaehtoiset rauhoitusalueet (130 + 1000 ha) ovat osa isänmaan rakentamisesta metsien ojitteen ennallistamisen ohella.

Tekstiote

Yksitoikkoisuus on kaukana rannattomalta mereltä, avotunturista tai nevalakeudelta; ne itse kukin elävät omalla tavallaan. Talvi elää, yö elää; vain luonnosta vieraantunut kaupunkilainen nukkuu niiden elämän ohi. Erämies ei, hän elää myötä, elää rikasta, aidointa ainutkertaista elämää.
Luonnolla on omat katedraalinsa, joissa se julistaa Luojansa kunniaa. Se soittaa siellä aamuhartauden auringon noustessa, pitää valoisan ajan raatajille, veisaa kiitosmessun iltahämärän saapuessa ja siunaa yön levon.
Katedraaleja ovat meren luoto, lintupahta, tunturien suojaaman suolaakso kaltioineen, naavakuusineen, keloineen; latvalampi, koskenalussuvanto, hongantyvi, toistuvasti loppumattomiin.
Ken luonnon temppelin löytää, täyttää sydämensä mieluummin kuin reppunsa. Voi olla, että eränkävijä etsiikin aineetonta saalista innokkaammin kuin pataan pantavaa. Eihän muutaman nyrkinkokoisen lihapalasen tavoitteleminen satojen kilometrien päästä päiväkausien ponnistelujen palkkana todellakaan kannata rahassa arvioituna.
On huojentavaa hetkeksi irrota arkipäivän mammonan palvonnasta, mammonan, jonka monityydyttämättömillä kasvoilla on sitä ahnaampi hymy, mitä uutterammin henkihieveriin asti sitä palvotaan. Se vaatii aina lisää, ei anna mitään, ei koskaan.
Luonto on päinvastainen. Se ei vaadi koskaan mitään, se antaa avosylin kävijälleen. Se antaa rauhan, johdattelee kunkin oman itsensä luon. Luonnon rauhaa ei voi alistaa eikä siirtää muualle. Otettaessa se katoaa, kuolee pois. Siksi sitä on etsittävä luonnosta sen omilla ehdoilla, imettävä itseensä ja jätettävä myös muille.
Eränkävijä näkee matalan naavakuusen tunturin puurajalla ja suon laidalla. Se saattaa vielä elää, jokunen vihreä neulanen oksankärjessä ilmaisee kituvan liekin lepattavan. Kenties seuraavana keväänä auringon lämpö ei jaksa enää kutsua elämännestettä jälsisoulukkoon ja niin äänetön kuolema jättää mustannaavaisen muistomerkin ikuisen luonnonlain vakuudeksi. Tulevat vuosikymmenet riisuvat kuusentarrin neulaston ja oksiston, kuorivat toukkien kalvaman kaarnan ja kaatavat rungon lahoamaan, palaamaan luonnon kiertokulkuun.

[Selkähopeita. Otava 1981, s. 7-11]


"Minkä tahdotte
muiden tekevän teille,
tehkää se ensin heille"


Syntynyt

1933 Kitee

Asuinpaikka

Kuopio vuodesta 1967

Perhesuhteet

Vihitty 1963, jatkuu yksiavioisena. Lapset Mikko s. 1964, Olli s. 1967, Matti s. 1983

Ura

Kiteen keskikoulu 1946-50
Joensuun lyseo 1950-53
Helsingin yliopisto 1954-58
Metsänhoitaja


Kirjailijan teokset Vaara-kirjastot.fi:ssä
Kirjailija kohteena Vaara-kirjastot.fi:ssä
Artikkeliviitteitä Käkönen-tietokannassa


30.10.2015