Mäkelä Matti


Kertomakirjallisuus

Hanhet. Otava 1983

Suuri muutto. Otava 1986

Talvinen tarina. Otava 1988

Kaksi vaimoa. WSOY 1995

Elämän juoni : kirjoituksia vuosilta 1983-1991. Otava 1996

Ohitusleikkaus. WSOY 2000

Syrämmen kieli. WSOY 2001

Leveäharteinen ajattelija : Toivo Pekkasen elämäkerta. WSOY 2002

Synnynnäinen lähestymiskielto : kirjoituksia vuosilta 1989-2002. WSOY 2003

Rakkausromaani. WSOY 2006

Soulmies sänkipellossa : päiväkirja 1967-1969. WSOY 2007

Ihmisen olosijat. WSOY 2011

Perseet olalle on taitolaji. (Yhdessä Mikko Mäkelän kanssa) WSOY 2014

Muu tuotanto

Tietoteoksia, esseitä:

Vapaan ajattelun esteet. Otava 1985

Lahjakkuuden jälkeen. Otava 1991

Sääkirja. WSOY 1998

Suomen kunnaat. Maahenki 2004

Uuninpankon ylistys. Maahenki 2007

Metsäläisen saarnakirja. Maahenki 2009

Vanha metsuri ja metsähippi : kirjeenvaihtoa 2013-2014. (Yhdessä Tero Tähtisen kanssa). Savukeidas 2014

Kirjallisuusartikkeleita, arvosteluja, esseitä, kolumneja, puheenvuoroja kirjallisuudesta ja muista aiheista lähes 30:n vuoden ajan.

Esseitä ja kirjallisuusarvosteluja Parnassossa 1974-85
Artikkeleita W+G:n tietosanakirjoihin 1975-83
Kolumnistina Kymen Sanomissa 1990-1993, 2000-2001
Kirja-arvosteluja Me-lehdessä 1994-1998, kolumnistina 1990-1993, 1997-1998,
Kolumnistina Kunta-lehdessä 1997-
Kolumnistina HS:ssa 1998-
Kriitikkona Aamulehdessä 1998-
Murrepakinoita Wernetissä 1999-2001
Pakinoitsijana KotiPC:ssä 1999-2001
Kolumnistina Etelä-Saimaassa ja Kouvolan Sanomissa 2000-2001

Tekstiote

Olohuoneen sohvalla, television edessä, makaa keski-ikäinen suomalainen mies. Hänestä käytetään yleisnimitystä tursake, joka pinnalliselta etymologialtaan viittaa miehen parroittuneeseen, huolittelemattomaan, jossakin määrin turvonneeseen ulkomuotoon.
Syvempi etymologia on taustaltaan komeampi. Tursake on leikillinen hellittelynimi sanasta tursas, joka tarkoittaa, paitsi mustekalaa, myyttisenä käsitteenä valtameren hirviötä, ihmiset ja laivat suuhunsa ahmaisevaa, ikiaikaista valtiasta, sitä samaa, jota kansalliskirjailija Eino Leino, tursake itsekin, on sattuvasti kuvannut jylhässä runossaan Iku-Turso.
Sohvalla on siis käynnissä vaarallisen, pelottavan olion väliaikaisesti vaaraton tila, ytimekkäästi sanottuna, "tursaan lepo".
Mitä partaan tulee on jyrkästi erotettava toisistaan tursakkeen parta ja niin sanottu juppiparta, vaikka ne samanpituisia ovatkin. Juppi on lapsenkasvoinen, siloposkinen nuorimies, joka huolittelemattomalla parrallaan vasta pyrkii antamaan itsestään yhtä ja toista kokeneen, karkean, piittaamattoman vaikutelman. Tursakkeen ei tarvitse pyrkiä mihinkään. Hän on siellä jo.
On ehkä liioiteltua sanoa, että tursakkeen olotila sohvalla on väliaikainen. Se nimittäin näyttää pysyvältä. Vaikutelma syntyy kolmesta transsendentaalisen mietiskelyn alaan kuuluvasta toiminnasta, joita tursake sohvalla harjoittaa. Toiminnat ovat pelkistys, suunnittelu ja kommentointi. Koska tursakkeen henkisen toiminnan erittely, vähäänkään analyyttisemmin, on rannaton (kuin valtameri), palaan siihen erillisessä kappaleessa.

Mistä tursake on suomalaisen nykyaikaisen kodin sohvalle tullut? Missä hän oli ennen? Vastaus on yksinkertainen. Tursake on tullut sohvalle uuninpankolta. Itse asiassa tursake on hienon, vuosisatoja pitkän suomalaisen miestradition moderni jatke, uusmuodoste, niin kuin nykyään sanotaan.
Loppumattomassa, turhassa, mutta kunnioitettavan uutterassa halussaan muuttaa suomalaista miestä suomalainen nainen, martaksi pukeutuneena, ajoi miehen uuninpankolta 30-luvulta, syöpäläisten pelossa ja siisteysvimmassaan. Naiivi ja optimisteinen kun on, hän luuli hetken, että uuninpankolta ajettu mies jäisi seisomaan kahdella jalalla. Hassuimmat naiset jopa kuvittelivat, että hän rupeaisi tanssimaan. Ensin naisen kanssa ja sitten hänen pillinsä mukaan.

[Tursake, teoksessa Ohitusleikkaus. WSOY 2000, s. 91-92]


Syntynyt

1951 llmajoki

Asuinpaikka

Pyhäselkä vuodesta 2005

Perhesuhteet

Naimisissa, toista kertaa. Kaksi aikuista lasta

Meriitit

Valtion kirjallisuuspalkinto 1986

Runeberg-lautakunnan pj. 1987

Suomalainen essee -kilpailun pj. 1990, 1992

Finlandia-valitsijalautakunnan pj. 1991

Niemen säätiön palkinto 2004

Valtion kirjallisuustoimikunnan jäsen 2004-

Pohjois-Karjalan kylät ry:n pj. 2007-

Ura

Yo Marttilan Yhteislyseo 1972
FL Helsingin yliopisto 1988

Kirjastoamanuenssina
Helsingin yliopistossa 1975-1976

Amanuenssina Helsingin yliopistossa 1976-1977

Erityisopettajana Haminassa 1980-1981

Assistenttina ja tuntiopettajana
Helsingin yliopistossa 1981-1983

Kymen läänin kirjallisuuden
ohjaavana läänintaiteilijana 1984-1985

Pekkas-akatemian rehtorina 1985-1993

Vapaa kirjailija vuodesta 1994


Kirjailijan teokset Vaara-kirjastot.fi:ssä
Kirjailija kohteena Vaara-kirjastot.fi:ssä
Artikkeliviitteitä Käkönen-tietokannassa

Kirjailija WSOY:n tietokannassa

24.04.2015