Heikkonen Olli


Runot

Jakutian aurinko. Tammi 2000

Kuinka maa muuttui musiikiksi. Tammi 2003

Jäätikön ääri. Tammi 2007

Teoria kaikkein pienimmistä. Tammi 2014

Regional-Express. Teos 2016

Tekstit kokoomateoksissa

Kivi keskellä toria : Suuri runokilpailu 1999. (Toim. Tomi Kontio) Suomen kulttuurirahasto 1999

MOTMOT 1999 : Elävien Runoilijoiden Klubin vuosikirja. (Toim. Olli Heikkonen ja Mikko Rimminen) WSOY 2000

Päivistä parhaimmat : runo vuoden jokaiselle päivälle. (Toim. Hannu Mäkelä) Otava 2001

Uusi ääni : uuden runouden antologia (Toim. Eino Santanen, Saila Susiluoto). Otava 2006

Katso pohjoista taivasta : runoja Suomesta. (Toim. Jenni Haukio) Otava 2017

Ikäisekseen hyvin säilynyt : satavuotiaan Suomen runoja. (Toim. Tuula Korolainen, Riitta Tulusto) Kirjapaja 2017

Minusta

Miten esikoiskirjani on syntynyt

Ensimmäiset Jakutian aurinko -esikoiskokoelmaani päätyneet runot kirjoitin vuoden 1997 syksyllä. silloin en vielä tiennyt, että tulen kirjoittamaan kokoelman, jonka runot myyttinen Siperia nitoo yhteen. Tosin jo näillä teksteillä oli yhteinen maisema, Venäjän syrjäkylien maisema.

Löysin Siperian sattumalta. Mielessäni oli kuva talvisesta ratapihasta, jolla pakkasen kangistama vaihde kirskahtaa uuteen asentoon ja ääni jää leijailemaan maiseman ylle. Kirskahduksella oli suora äänteellinen yhteys siperialaiseen kaupunkiin nimeltä Irkutsk.

Runoja alkoi kertyä, joskin hitaasti. Ulan Bator (Mongoliassa) ja Krasnojarsk olivat kevättalvella 1998 syntyneiden runojen kaupunkeja. Samoihin aikoihin syntyi myös kirjani takakanteen valikoitunut Jää vääntyy paasiksi rantaan -runo.

Samana keväänä Elävien Runoilijoiden Klubin vuosikirjaan haettiin lehti-ilmoituksella runoja. Lähetin sikermän, mutta vastausta ei kuulunut. Vuoden lopussa onni kuitenkin potkaisi, mutta toiselta taholta. Olin lähettänyt runoja myös Suomen Kulttuurirahaston ja Nuoren Voiman Liiton järjestämään kilpailuun ja sain kuulla, että olin kymmenen palkitun kirjoittajan joukossa. Kirjoittajien runoista koottiin Kivi keskellä toria -antologia, joka julkaistiin helmikuussa 1999. Mielestäni runoni näyttivät kansien välissä paremmilta kuin aiemmin. Sain uutta pontta kirjoittamiseen.

Tässä vaiheessa aloin tutkia karttoja ja raahata kirjastosta lähdeaineistoa. Eniten miellyin kirjaan, jossa oli sivunkokoisia valokuvia Siperian kaupungeista, luonnosta ja - mikä tärkeintä - ihmisistä. Katselin vanhusten uurteisia kasvoja ja lasten tuikkivia silmiä. Halusin nähdä kuvien taakse. Halusin tietää, keitä nuo ihmiset todella olivat ja mitä he ajattelivat.

Olin jo aiemmin tuntenut kiinnostusta itäisiä alkuperäiskansoja kohtaan. Runoissani halusin saada teknologian ja luonnon, kulutusyhteiskunnan ja luonnonkansat kohtaamaan. Halusin myös paljastaa jotakin länsimaisesta nykyihmisestä, vaikka en suoranaisesti siitä kirjoittanutkaan, ja pitää Siperian vain aiheena aiheiden joukossa, joskin runoja yhdistävänä tekijänä.

Keväällä matkustin Latvian pääkaupunkiin Riikaan. Kassissani oli kirjojen ja vaihtovaatteiden lisäksi kannettava tietokone, jonka levykeasema oli käyttökelvoton. Varasin huoneen Victorija-hotellista kahdeksi viikoksi ja olin valmis aloittamaan. Päivisin kuljeskelin kaupungilla. Hengitin neuvostomenneisyyttä ja pakokaasuista raskasta ilmaa. Tein muistiinpanoja puistoissa, kahviloissa ja hämärissä baareissa. Ajauduin keskusteluihin tuntemattomien ihmisten kanssa. Yöt valvoin huoneessa, jossa oli kylmempää kuin ulkona, ja kokosin muistiinpanoista runoja.

Kesällä pidin taukoa kirjoittamisessa, mutta elokuussa jatkoin intensiivisesti. Kirjoitin runoja lisää ja editoin vanhoja. Lokakuun alkupäivinä käsikirjoitukseni oli valmis, joten lähetin sen Tammeen luettavaksi. Samoihin aikoihin selvisi, että runojani julkaistaisiin ERK:n vuoden 1999 vuosikirjassa. Asiat olivat alkaneet edetä nopeasti, sillä vielä lokakuun aikana sain kutsun vierailla Tammessa, jossa minulle tarjottiin kustannussopimusta.

Käsikirjoitukseni työnimenä oli jo pitkään ollut Jakutian aurinko, mutta en ollut saanut nimirunoa viimeistellyksi. Kun runo viimein valmistui, kokoelma sai lopullisen muotonsa. Jakutian aurinko julkaistiin helmi-maaliskuun vaihteessa vuonna 2000.

(Kirjoitus on julkaistu Tuli & Savu -lehden numerossa 2/2000)


Syntynyt

1965 Kontiolahti

Asuinpaikka

Helsinki

Meriitit

Suomen kulttuurirahaston runokilpailun palkinto 1999

Tanssiva karhu, YLE:n vuoden runoteoskilpailun finalisti 2000

HS:n kirjallisuuspalkinto (Vuoden paras esikoisteos) 2000

Ura

Fil. yo Helsingin yliopisto
(pääaineena kotimainen kirjallisuus)


Kirjailijan teokset Vaara-kirjastot.fi:ssä
Kirjailija kohteena Vaara-kirjastot.fi:ssä
Artikkeliviitteitä Käkönen-tietokannassa


13.06.2014