Lehtolainen Leena


Kertomakirjallisuus

Ja äkkiä onkin toukokuu. Tammi 1976

Kitara on rakkauteni. Tammi 1981

Ensimmäinen murhani. Tammi 1993

Harmin paikka. Tammi 1994

Kuparisydän. Tammi 1995

Luminainen. Tammi 1996

Kuolemanspiraali. Tammi 1997

Tuulen puolella. Tammi 1998

Tappava säde. Tammi 1999

Ennen lähtöä. Tammi 2000

Sukkanauhatyttö ja muita kertomuksia. Tammi 2001

Kun luulit unohtaneesi. Tammi 2002

Veren vimma. Tammi 2003

Jonakin onnellisena päivänä. Tammi 2004

Rivo satakieli. Tammi 2005

Viimeinen kesäyö. Tammi 2006

Luonas en ollutkaan. Tammi 2007

Väärän jäljillä. Tammi 2008

Henkivartija. Tammi 2009

Minne tytöt kadonneet. Tammi 2010

Oikeuden jalopeura. Tammi 2011

Paholaisen pennut. Tammi 2012

Rautakolmio. Tammi 2013

Tekstit kokoomateoksissa

Karjalaista aikaa : uuden karjalaisen kirjallisuuden antologia. (Toim. Raija Majamaa ym.) Tammi 1999

Weihnachtsgeshichten Aus Skandinavien.. Wunderlich 2002

Intohimosta rikokseen. Gummerus 2002

Joulutarinoita. Helmi 2003

Die Spannendsten Weihnachtsgeschichten aus Skandinavien. Wunderlich 2004

Kultainen peura. Suomen dekkariseura 2004

Murhan sävel : 19 kertomusta rikoksesta ja musiikista. (Toim. Tapani Bagge) Tammi 2006

Joulutarinoita ja kylmiä väreitä. Helmi 2006

Lautasellinen iloa : kirjallinen keittokirja. (Toim. Reetta Meriläinen ja Johanna Pentikäinen) Kirjapaja 2013

16 tarinaa toivosta. (Toim. Päivi Koivisto) Tammi 2013

Näytelmät

Kuparisydän. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1997

Muu tuotanto

Teoksia käännetty ruotsiksi, saksaksi, ranskaksi, hollanniksi, venäjäksi, ukrainaksi, kiinaksi, slovakiaksi, liettuaksi, puolaksi, viroksi, unkariksi (tsekiksi 2008).

Neidot kansan urhokkaan : rintamalottien korkeajännitys. (Sarjakuvapiirros Petri Hiltunen, tarina Paula Arvas ja Leena Lehtolainen) Egmont 2005

Minusta

Nuoresta lupauksesta reippaaksi rikolliseksi

Kirjoittaminen on kuulunut elämääni lähes aina: julkaisin ensimmäisen nuorisoromaanini Ja äkkiä onkin toukokuu (1976) kaksitoistavuotiaana. Olin kymmenvuotias, kun aloitin sen kirjoittamisen. Varhainen esikoiskirja ja viisi vuotta myöhemmin ilmestynyt Kitara on rakkauteni (1981) leimasivat minut jo kakarana kirjailijaksi. Leima ei suinkaan helpottanut elämääni Outokummun kaltaisessa pikkukaupungissa, päin vastoin.

Päästyäni ylioppilaaksi kirjoitin edelleen jonkun verran, mutta kohtalaisen salaa. Halusin unohtaa minut erilaistaneen roolin, mutta kiinnostus teksteihin ja mielikuvitusmaailmoihin vei minut opiskelemaan kirjallisuutta Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden laitokselle.

Opinnot saivat hetkeksi hylkäämään oman kirjoittamisen: enhän minä kuinkaan osaisi niin kuin nuo leinot ja kivet...Mutta koska kirjojen meri houkutti ja kiihotti, uppouduin siihen toisaalta himolukijana, toisaalta tutkijan intohimolla. Valmistuin maisteriksi ja samalla ei miksikään 1988, gradunteon jälkeisessä krapulassa uskaltauduin jopa pariksi viikoksi heittäytyä taas kaunokirjallisen tekstin kimppuun. Syntyi Ensimmäinen murhani (1993) ensimmäinen, lopullisesta rajusti poikkeava versio.

Tehtyäni pari vuotta antoisaa mutta ei kuitenkaan minulle sopivaa työtä päätin ryhtyä tutkimaan. Tarinoista kiehtovimmilta ja vähiten kolutuilta tuntuivat dekkarit, erityisesti kotimaiset naisdekkarit, joista päätin tehdä lisensiaatintyöni. Tutkimus oli pahasti kesken keväällä 1992, jolloin kaivoin kaapista jostain syystä mukanani kulkeneen käsikirjoituksen ja ryhdyin editoimaan sitä uudelleen. Hyppääminen jälleen kirjailijan rooliin, erityisesti tekstin vieminen kustantajalle oli yhtä aikaa pelottavaa ja ihanaa. Tiesin, että juuri tätä halusin tehdä ja pelkäsin, niin kuin pelkään edelleen päivittäin, että se otetaan minulta pois.

Mutta Ensimmäinen murhani päätettiin julkaista ja se sai varsin hyvää palautetta sekä kriitikoilta että lukijoilta. Uskaltauduin kirjoittamaan lisää, nyt syksyllä 1996 neljäs dekkarini Luminainen on juuri ilmestynyt ja lisääkin on suunnitteilla. Toistaiseksi 1990-luvun teosteni laji on ollut rikosromaani ja niissä kaikissa on sama päähenkilö, juristi ja ylikonstaapeli Maria Kallio, kolmenkympin kieppeillä oleva pieni mutta pirullisen pätevä ja peloton nainen. Pidän dekkarista lajina, sillä vaikka siinä on selkeä juonen runko - tapahtuu rikos, joka ratkaistaan - kehikkoon voi upottaa melkein mitä vaan. Voi olla hilpeä ja tuskainen, jännittävä ja tunnelmallinen, voi ärsyttää ja saada lukijansa itkemäänkin. Jos joku rajoja vetää, haluan kirjoittaa ne kumoon.


Syntynyt

1964 Vesanto

Asuinpaikka

Espoo, asunut Outokummussa 1968-82

Perhesuhteet

Isä FM Taavi Olavi, äiti FM Varpu-Leena o.s. Nurro. Puoliso FM Mikko Johannes Lensu. Lapset: Konsta Johannes s. 1991, Otso Olavi s. 1994

Ura

Ylioppilas 1982, FK 1988, FL 1995
Vapaa kirjailija ja kirjallisuuden tutkija


Kirjailijan teokset Vaara-kirjastot.fi:ssä
Kirjailija kohteena Vaara-kirjastot.fi:ssä
Artikkeliviitteitä Käkönen-tietokannassa

Kirjailijan kotisivu
Kirjailija Dekkarinetissä
Käännökset muille kielille

17.06.2014