Lehtonen Jouko


Kertomakirjallisuus

Kirkon kiväärit. WSOY 1969

Puusampo : Terva-Pekan tarinoita. Kirjapaja 1985

Runot

Porteilla : runoelma. Littera 1984

Kuin aukeaisi ovi : aforismeja. Kirjapaja 1984

Tekstit kokoomateoksissa

Neljäs kaupunki : Espoon kirjailijoiden antologia. 1982

Kenkää enolle : uutta lyhytproosaa. Gummerus 1983

Suomalaisen aforismiviisauden kultainen kirja. (Toim. Hannu Mäkelä) Arthouse 1989

Isänmaa. Veriryhmä 1991

Salametsästyspassi. Noljakan hirviporukka 1995

Mie tulikärpänen. (Toim. Pasi Hirvonen ym.) Ukri 1996

Sinä äänilintuni. Martva 2004

Hetken kaikki. Martva 2009

Näytelmät

Taikavalta. 1987

Hirveä kahdella jalalla. (Esko-Pekka Tiitisen kanssa) 1994

Muu tuotanto

Sokeain kasetti- ja pistelehtien toimittaja v:sta 1974

Hämäläis-osakunnan Hälläpyörä-lehden päätoimittaja 1970-71,
osakunnan kirjastonhoitaja 1972-73

Nuoren Voiman kriitikko 1972-84

Lehtolinnan kirjoittajakursseja ja lasten taideleirejä v:sta 1990

Minusta

Tuotanto monipuolista, pohtivaa, erityisalana aforismit.

Tekstiote

Korkea Koveronvaara tavoittelee aamuin illoin pilviä. Pekasta tuntuu, että pilvet ovat täällä paljon lähempänä kuin muualla. Ne haluavat laskeutua alas, pyyhkäistä vaaranlakea ja viedä ihmisten murheet. Kun ne aamulla herättävät ja nostavat kuin tukasta ylös, laskevat ne illan tullen levollisen peittonsa ihmisen päälle. Vain keskipäivän hetkellä ne saattavat kaartaa niin etäälle, että katsojaa huimaa. Joskus ne häviävät kokonaan. Sellaisia päiviä ei ole hyvä tuijottaa.

Pekka istuu usein Olkihatun portailla, koska siitä näkee koko kylän paremmin kuin mistään muualta. Olkihattu on runoilija ja soittaja. Runous kasvaa kilvan parransängen kanssa ja soittoa säestää milloin tuulessa heiluva ruoho, milloin liplattava vesi veneen laidalla.

Kukaan ei tarkkaan ottaen tiedä, miksi hän pitää olkihattua. Se on kuitenkin päässä koko kesän aina syyskuun lopulle, mikkelinpäivään asti. Olkihattu tietää, että mikkelinpäivä on enkelien päivä. Hän ei väitä nähneensä enkeliä, mutta omituisen lehahduksen hän on nähnyt.

- Taivas muuttuu mikkelistä, hän sanoo.
- Miten se muuttuu? Pekka kysyi kerran.
- Se sulkeutuu, ei ole enää vaaraksi, Olkihattu sanoi.
- Jaaha, Pekka sanoi eikä ymmärtänyt sanaakaan.

[Puusampo. Kirjapaja 1985, s. 15-16]


Syntynyt

1947 Tampere

Asuinpaikka

Liperin Lehtolinna; Pohjois-Karjalassa vuodesta 1984

Perhesuhteet

Isä Into Lehtonen, äiti Aune o.s. Uitee. 1. vaimo Mirja Laitinen -70-71, 2. vaimo Terhi Väre -73-82. Lapsi Jaro Antti Tapani s. -75.

Meriitit

Kirjallisen Myrsky-ryhmän
perustajajäsen ja jäsen 1975-77

Espoon Kirjailijat ry:n jäsen,
yhdistyksen sihteeri 1978-80, pj. 1981-84

Espoon taidepalkinto 1984

Pohjois-Karjalan kirjallisuuden läänintaiteilija 1988-95

Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin jäsen,
Ukrin pj. 1991-95

Ura

Teol. maisteri 1977 Helsingin yliopisto

Pappina Espoossa 1978-84,
edelleen free lance -pappina

Toimittaja, kirjoittajakouluttaja


Kirjailijan teokset Vaara-kirjastot.fi:ssä
Kirjailija kohteena Vaara-kirjastot.fi:ssä
Artikkeliviitteitä Käkönen-tietokannassa


17.06.2014