Schuurman Nora

Kertomakirjallisuus

Viimeinen valokuva. Otava 2000

Lasten- ja nuortenkirjat

Pelkääjän paikka. Otava 1996

Vahinkorakkaus. Otava 1998

Auringonkukkatalvi. Otava 2005

Tekstit kokoomateoksissa

Viettelevä partakone : idän nuori Pegasos. (Toim. Jouko Lehtonen) Pohjois-Karjalan läänin taidetoimikunta 1993

Uusi vuosituhat : toiveet ja uhat. (Toim. Nora Schuurman) TSL:n Joensuun seudun opintojärjestö 1997

Muu tuotanto

Suomennoksia.

Minusta

Olen vapaa kirjoittaja, eli kirjoittaminen on minulle päätyö. Käsitän sen kuitenkin laajasti, sillä työhöni kuuluu paljon muutakin kuin omaa kaunokirjallista kirjoittamista. Ohjaan kirjoittajaryhmiä Joensuun Vapaaopistossa ja suomennan nuortenkirjoja ruotsista ja englannista, esimerkiksi syksyllä 1999 suomeksi ilmestyneen Christina Nord Wahldénin kirjan Liian lyhyt hame. Olen kirjoittanut myös lehtiin, käynyt vierailuilla kouluissa ja opettanut Pohjois-Karjalan Opiston kirjoittajakoulutuksessa.

Oma kirjoittaminen on kuitenkin työni ydin, lähtökohta ja perimmäinen tavoite. Olen ennen kaikkea prosaisti, tähän mennessä ilmestyneet kirjani ovat ns. nuorten aikuisten romaaneja. Määritelmä on toisaalta tarkoin rajattu mutta toisaalta erittäin väljä. Minusta on haastavaa kirjoittaa nuorille, mutta kirjoittaessani en ajattele tiettyä ikäryhmää. Tavallaan jako erillisiin nuorten ja aikuisten kirjoihin onkin hiukan keinotekoinen, kyse on enemmän tietyn tyyppisistä kirjoista, joita voivat lukea kaikenikäiset.

Tekstiote

Pehmyt olo sai Miian puhelimeen.
- Tulisit nyt, äiti sanoi.
- Miksi?
Miia oli alkanut juurtua, kasvattaa elämää ympärilleen, ja hän aikoi pitää siitä kiinni.
- Tiedätkö mitä olet tekemässä? äiti kysyi.
Kuulosti väsyneeltä.
- Minulla menee ihan hyvin, Miia sanoi.
- Hän kuunteli sanojaan. Ne jäivät soimaan, hän kuunteli tarkasti ja maisteli.
- Minä kerroin isälle, äiti sanoi yllättäen.
- Mitä isä sanoi?
- Ei mitään. Meni ihan lukkoon. Ei se tiedä yhtään mitä ajatella.
Kerran näinkin, Miia ajatteli. Opettajalta loppuivat opit.
- Mutta kotiin sinun pitää tulla joka tapauksessa, äiti sanoi. – Sitä isäkin haluaa.
- Isä varmasti tykkää vauvasta.
- Miia, minä odotan, äiti sanoi. – Älä mene pilaamaan mitään, mitä kadut myöhemmin.
Ne sanat Miia oli kuullut ennenkin. Terveydenhoitajan suusta.

[Vahinkorakkaus. Otava 1998, s. 81-82]