Piiroinen Asta


Kertomakirjallisuus

Kestomadonna ja naisensyöjä : novelleja. Like 1994

Kuuhullu nukkuu ikkunalaudalla. Like 1995

Ylistettyjen iltapäivä. Like 1996

Kristuksen majatalo. Like 1997

Lehmiä, hampaita ja päivänkakkaroita : novelleja. Like 2000

Tekstit kokoomateoksissa

Sanojen Sirkus : kirjailijat kohtaavat Pentinkulmalla. (Toim. Helena Sinervo) Väinö Linna -seura 1996

Konstiga saker de skrattar åt : en antologi om den finländska humorn. (Toim. Tapani Suominen) En bok för alla 1999

Minusta

Aloitin kirjoittamalla novelleja joissa kuvailin "rajamaiden" ihmisiä ja kiertolaisia, useassakin eri merkityksessä. Novelleissa liikutaan eri puolilla maailmaa ja ympäristö on usein urbaaninen, myös kuvaamieni ihmisten mielet ovat luonteeltaan varsin liikkuvaisia, sillä kuvaan muutoksen tiloja ja sekä satunnaisia että tietoisia valintoja. Novelleissa ovat usein pääosassa hahmot, jotka hakevat selviytymiskeinoja. Heidän joukossaan on värikkäitä persoonallisuuksia ja laimeamminkin piirtyviä hahmoja, ja heidän vaelluksiaan kuvatessani teen matkaa mielen järkkymisestä elossapysymisen riemulliseen tunteeseen ja kipeän nautinnon löytämiseen saakka. Kuvaavaa on, että novelleja on pidetty samanaikaisesti kantaaottavina ja ehdottomasti ei kantaa-ottavina, pelottavina (?!), illuusittomina, kipeinä, ja empaattisesti marginaaliryhmiä kuvaavina. Mikä lienee totuus?

Ensimmäinen romaanini on vaellusromaani tai odysseia. Nuoren päähenkilön matka käy läpi paitsi eri maiden ja tapahtumien, myös läpi nöyryytyksen, yksinäisyyden ja rakkaudenkin, kuinkas muuten. Vapaudenkaipuu joka on vaellukselle olennainen motiivi, on tasapainottelemista kuolemantunteen ja elämäntahdon välillä. Näiden kahden voiman kamppailua kirjan sivuilla käydäänkin. Lukijan mietittäväksi jätän kumpi päähenkilön lopultakin vie mukanaan.

Toinen romaanini Ylistettyjen iltapäivä on palapelimäinen romaani jonka tapahtumat sijoittuvat Espanjan Madridiin. Neljä päähenkilöä viettää kukin omalla tavallaan tavallista iltapäivää kävellen Madridin kaduilla kuka minnekin askeleensa suunnaten. Heidän kohtalonsa ja askeleensa kohtaavat sattumien kautta. Kirja on yksi tulkinta vieraudesta ja siitä, kuinka selviydytään kun kaikki on menetetty, eräänlainen ylistys elämän väreille, joista viimeisin, keltainen, on onnen väri.

Viimeisin romaanini Kristuksen majatalo sijoittuu Kreikan saaristoon, majataloon johon etsiytyy erilaisia elämän matkalaisia. Heidän välilleen kehittyy luonnollisesti ristiriitoja ja sympatioita, ja kukkona tunkiolla häärää itse isäntä, Christos. Tarinassa on aineksia rakkauskertomukseen (olkoonkin että hieman erikoiseen!) niin kuin myös muihin tasoihin. Kirjassa vaihdetaan perspektiiviä yllättävästikin, eikä kirjan isäntä, varsin epäkristusmainen hahmo suinkaan ole ainoa 'eheästi' ristiriitainen.

Yhteinen piirre koko tuotannolleni on liikkuminen yli (erilaisten) rajojen, laajojen kokonaisuuksien hakeminen ja suomalaisuus ja/tai irrallisuus globaalisessa tai kansainvälisessä yhteydessä pienen ihmisen kautta kuvattuna. Tyyliltään kirjani ovat aika paljonkin toisistaan poikkeavia, mutta niistä kaikista löytää kyllä jos ei muuta niin tällaisen muuttolinnun ja ulkopuolisen, sisäisessä maanpaossa elävän maailmankuvan ja ehkäpä arvomaailmankin, ainakin osittain.


Syntynyt

1960 Joensuu

Asuinpaikka

Kiihtelysvaara (aiemmin Tukholma)

Perhesuhteet

Isä rovasti Erkki Piiroinen, äiti lehtori Anna-Maija Piiroinen

Meriitit

Suomen kirjailijaliitton jäsen
Suomen arvostelijain liiton jäsen
P-K:n kirjailijayhdistys Ukrin jäsen

Ura

FK (sosiologia, kultt.antropologia)
Opintoja Tukholman yliopistossa
Opintoja vapaissa taidekouluissa eri maissa
Kirjailija, free-lance -toimittaja,
kriitikko, kääntäjä, kulttuurin sekatyöläinen


Kirjailijan teokset Vaara-kirjastot.fi:ssä
Kirjailija kohteena Vaara-kirjastot.fi:ssä
Artikkeliviitteitä Käkönen-tietokannassa


24.06.2014