Puhakka Jouko


Kertomakirjallisuus

Kalatulet. WSOY 1958

Vaskentakoja. WSOY 1961

Kaupunkiin. WSOY 1963

Sodan satuttamat : Kahdeksan karjalaista invalidikohtaloa. WSOY 1967

Takametsien evankeliumi. WSOY 1973

Ukkoahvenia, kalaukkoja, tuulasöitä. WSOY 1975

Tietäjä. WSOY 1978

Raharannat. 1984

Niko Surakan vapaussota. WSOY 1985

Haavilla ja haulikolla. WSOY 1994

Runot

Järveltä ikuisuuteen. WSOY 1968

Lasten- ja nuortenkirjat

Kaiskunkallio kestää. WSOY 1959

Poika ilman paitaa. WSOY 1963

Jyrkänpuron lohitarhurit. WSOY 1964

Huippumaileri. WSOY 1965

Tekstit kokoomateoksissa

Aamumaisema. (Toim. Olavi Aaltonen ym.) Ukri 1961

Suomen sana : Kansalliskirjallisuutemme valiolukemisto. 24 : Täydennys- ja hakemisto-osa. (Toim. Yrjö A. Jäntti) WSOY 1967

Siluetti : proosaa ja runoa. (Toim. Jouko Puhakka ym.) Ukri 1971

Hiirennahkat : maaseutunovelleja. (Toim. Eino Säisä) WSOY 1972

Vihnekurkku kukkuu : runoja. (Toim. Anna-Liisa Alanko, Jouko Puhakka ja Erik Gullman) Ukri 1976

Karjala 6 : Karjalainen osakunta : kirjanteon kiemuroita. (Toim. Helena Tahvanainen) Karjalainen osakunta 1980

Kuunpesijä : Ukri ry:n 25-vuotisjuhlajulkaisu. (Toim. Matti Kettunen ym.) Ukri 1981

Erämaailma 1984-1985. (Toim. Hannu Sarrala) Karisto 1984

Idän villit : surnaalin kirjallinen erikoisnumero. (Toim. Jouko Lehtonen) Ukri 1989

Paras eräretkeni. (Toim. Mauri Soikkanen) Gummerus 1995

Näytelmät

Pois alta - akkavalta. 1970

Väinämöinen ja kumppanit. 1971

Kesämökkihöperöt. 1971

Väinämöisen naimapuuhat. 1972

Perheen kesken : näytelmä nykypolvia riistävistä ristiriidoista. 1972

Hyvästi, Mansikki : maaltapakonäytelmä. 1972

Vaskentakoja. 1974

Akat asialla. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1976

Perintö. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1979

Miettis-Kallen kuolintanssi. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1979

Vähäsyrjän seksus. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1981

Kesälystit Lempilässä. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1992

Minusta

Haaveilin kirjailijanurasta jo oppikoulussa, koska menestyin suomenopettajan mielestä ainekirjoituksessa poikkeuksellisesti. Olen noudattanut minua vanhempien, muun muassa Olavi Siippaisen neuvoa kirjoittaa vain asioista ja elämästä, jotka tuntee. Minun kohdallani se on ollut pohjoiskarjalainen järviluonto, pohjoiskarjalainen elämänmuoto ja sen muutokset. Vakavammin otettavien kirjallisten yritysteni ohella olen mielikseni kirjoitellut harratuksistani eräelämän parissa.

Myönnän olevani paitsi luontaisesti hidas, myös laiska, joten ahkerampaa kunnianhimoisempaa, mutta epäilemättä myös kuluttavampaa kirjailijanuraa auraten olisin kenties ehtinyt luoda kaksi kertaa enemmän tekstiä. Olen joka tapauksessa elänyt mieleiseni elämän, pieksänyt hajalle pian seitsemän kirjoituskonetta. Suunnittelemani toistaiseksi viimeinen työ on tekeillä, puolet valmiina.

(1995)

Tekstiote

Ruskehtavana ja porehtien niin kuin sahti virtasi kaukaisten erämaiden vesi ohi kaupungin matkallaan suuriin selkiin. Kaupungin kohdalla kuohahteli koski. Sen yli jännittyi puusilta nojaten kahteen virtaa jakavaan saareen. Niistä pienemmällä sijaitsi kruununjyvästö. Virran kaupunginpuoleisella rannalla, jyvästöä vastapäätä, oli kruununjyvästön hoitajan, eläkkeellä olevan luutnantti Schantzin kartano monine rakennuksineen. Sillankorvassa joen rannalla oli sauna, lähinnä maantietä navetta, uloimpana tuparakennus, joen puolella laudoitettu ja maalattu päärakennus, niiden länsisivulla aittakartanot ja tuulimylly.

Luutnantti Schantz istui piippu kädessään rantasaunan kynnyksellä tuijotellen rientävän veden pyörteisiin. Hänen leveän, yhä suoran selkänsä takana saunankiuas oli siintymässä. Joen molemmilta rannoilta leijuivat ilmoille kaupungin saunojen savut kaatuen virran nieluun ja hunnuttaen elokuun tyyntä iltaa.

Ukko muisti hätkähtäen piippunsa, imaisi ja totesi sen sammuneen. Hän kopisti piipun kynnykseen, täytti sen uudella tupakalla ja kurkotti tulen uunista. Hänen suonikkaat kätensä olivat hoikat ja hoidetut, mutta reumatismin köyristämät ja ruskeakyntiset tupakan ainaisesta käsittelystä.

Hetken piippu kurahteli, mutta unohtui jälleen käteen. Myös saunanuunin hiilistö sulkeili silmiään. Talossa jo varmaan taas odoteltiin kärsimättömänä kylvyn joutumista. Mutta kukapa uskalsi häiritä äreää ukkoa hänen mielityössään, omakätisessä lauantaisaunan lämmityksessä.

[Vaskentakoja, s. 31. WSOY 1961]


Syntynyt

1922 Kontiolahti

Kuollut

2002 Joensuussa

Perhesuhteet

Isä Niilo mylläri, äiti Aino postivirkailija, vaimo Aune libristi, viisi lasta

Ura

4/4 oppikoulu, suomen kielen opintoja
Kansanvalistusseuran kirjeopistoa

Toiminut myllärinä, ammattikalastajana


Kirjailijan teokset Vaara-kirjastot.fi:ssä
Kirjailija kohteena Vaara-kirjastot.fi:ssä
Artikkeliviitteitä Käkönen-tietokannassa

Käännökset muille kielille

02.11.2015