Vaarnamo Ulla

Ent. Ovaskainen


Kertomakirjallisuus

Pyörre : novelleja. Tammi 2000

Honkain keskellä. Tammi 2002

Tähtien välinen pimeys : novelleja. Tammi 2005

Jäniskuu. Tammi 2007

Runot

Yksitoista ovea ulos. Kirjokansi 2014

Tekstit kokoomateoksissa

Runo kasvaa maasta. (Toim. Liisa Salo) Lahden runomaraton 1991

Palkitut näytelmät : itsenäisyyden juhlavuoden 1992 näytelmäkirjoituskilpailu. 1992

Parhaat rakkauskirjeet. Tammi 1992

Liian monta olutta : Dekkarimaraton 97. Pilkku-tuotanto 1998

Ryhmä 99. (Toim. Silja Hiidenheimo ym.) Tammi 1999

Pohjoisen pikajunan arvoitus : Dekkarimaraton. (Toim. Antti Alfthan ym.) 2000

Että iloni olisi tuuli joka kantaa. (Toim. Terttu Härkönen) Mummon kammari 2004

Esikoiskirjailija kohtaa kirjailijan. Väinö Linnan seura 2006

Näytelmät

Zikhi bara nastar. 1992

Naiset pihalla. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1999

Motissa : komitragedia. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 2000

Ilolaulu Tampereesta. 2000

Orotka, outo lintu. 2000

Minusta

Opin lukemaan viisivuotiaana ja ensimmäiset runoni kirjoitin kuulemma kuusivuotiaana. Siitä lähtien sekä lukeminen että kirjoittaminen ovat kuuluneet elämääni.

Kirjoitusvaiheessa luen vain dekkareita ja rakkausromaaneita, muulloin kaikenlaista klassikoista scifiin ja fantasiaan.

Kiireetön käppäily metsässä ja rannoilla on minulle äärimmäisen tärkeää. Nautin luonnon väreistä ja hiljaisuudesta. Ihminen valintoineen kiinnostaa minua myös. Elämääni on mahtunut kaikenlaista, niin hyvää kuin pahaakin. Olen myös hyvä kuuntelija ja riittävän huonomuistinen, joten asiat sekoittuvat päässäni sopivasti ennen kuin päätyvät romaaneihin, novelleihin, runoihin tai näytelmiin.

Kuulun runoimprovisaatioryhmä Muuntajaan, joka tekee runoja yleisön antamista sanoista. Se on sekä jännittävää, pelottavaa että hauskaa kuten karaoke, jota myös harrastan.

Olen ollut yläasteen äidinkielen opettajana vuosikausia, mutta nykyisin yhä enemmän vapaana kirjoittajana. Suhtaudun optimistisesti tulevaisuuteen, koskaan ei tiedä mitä seuraavana päivänä tapahtuu. Minulla on vielä paljon tehtävää ja kirjoitettavaa.

Tekstiote

Jalat tuntuivat hervottomilta jo kolmatta päivää. Hups, mitä oli tullut tehtyä. Tänään oli keskiviikko, eilen tiistai. Ei hätää, hän oli yhä ajan tasalla vaikka aika oli tehnyt täyden kiepautuksen itsensä ympäri, supistunut ja venynyt yhtä aikaa.
Täysikuun syy. Ei hän muuten. Klaus Strandqvist. Klasu. Klasu. Suu täytyi aukaista kokonaan jos sanoi Klaus, Klasu oli helpompi sanoa.
Hirvitti ja hykerrytti. Miehillä oli puolensa, se täytyi myöntää.
Hän lorautti männynhavuvaahtokylpyä ammeen pohjalle ja laski täysillä kuumaa vettä. Melkein oikea männyn tuoksu. Hän nosti jalkansa ammeen reunan yli varvas ojennettuna. Kukaan ei mennyt elokuvissakaan kantapää edellä kylpyyn. Kuumaa, mutta vesi jäähtyisi. Hän laskeutui varovasti istumaan.
Kokonaan olemassa, osa enemmän kuin aikoihin. Elämä oli oikeastaan aika kivaa, välillä oikein mukavaa. Hän nojasi ammeen takareunaan niin, että leuka pysyi juuri kuplavaahdon yläpuolella. Käden kelluivat, jalat nousivat itsestään pintaan. Sydän, monta sydäntä sykki kaikkialla kehon sisällä, polte jalkovälissä laajeni. Peto oi herätetyt. Häntä alkoi hymyilyttää. Iho ympäröi ihmisen, sisäiho hipaisuherkkää, muuntuvaa.
Hän lojui vedessä kunnes viimeinen vaahtokupla oli kadonnut. Vihreää vettä. Viileää vihreää vettä, tasaista.
Hän kietaisi ylleen mustan silkkiaamutakin, jonka selässä lohikäärme syöksi oranssinpunaisia lieskoja. ei froteista virttynyttä kylpytakkia tällaiseen oloon.
Ovikello soi. Ei tarvitse avata.
Mutta eteisessä oli valot. Jos joku kurkistaisi postiluukusta, näkisi että hän oli kotona eikä avaa.
Ovikello soi uudestaan, vaativasti.
Hän kietaisi pyyheliinan päähänsä ja kurkisti ovenraosta.
Klaus seisoi rappukäytävässä punainen pikkuruusu kädessään, toisessa kädessä pieni vihreä kassi.
Hän sävähti punaiseksi.
- Tuu ny sisään siitä seisomasta, hän yritti sanoa mahdollisimman tylysti vaikka häntä nauratti.
- Hieno aamutakki. Onko sulla mitään sen alla?
- Kaikki tallella mikä ennenkin.
- En usko. Kokeillaanko?

[Jäniskuu. Tammi 2007, s. 58-59]


"Älä valita, ala valita"

Syntynyt

1951 Kontiolahti

Asuinpaikka

Tampere vuodesta 1971, Joensuu vuodesta 2011

Perhesuhteet

Eronnut, yksi lapsi s. 1977

Meriitit

Kirjailijaliiton jäsen

Ukri ry:n johtokunnan jäsen 2013-

II sija Seinäjoen harrastajateatterikesä, monologikirjoituskilpailu 1977

II sija Pirkanmaan kirjoituskilpailu,
novellisarja 1982 ja 1994

V sija Itsenäisyyden juhlavuoden näytelmäkilpailu 1992

Kunniamaininta Portti-lehden tieteis- ja fantasianovellien kirjoituskilpailu 1996

Ura

Yo 1971 Joensuun normaalilyseo
FM 1977 Tampereen yliopisto
Äidinkielen opettaja 1979-07


Kirjailijan teokset Vaara-kirjastot.fi:ssä
Kirjailija kohteena Vaara-kirjastot.fi:ssä
Artikkeliviitteitä Käkönen-tietokannassa

Käännetyt teokset

29.10.2015